Arviot
Vakava mutta samalla myös hauska kertomus nuoruuden ongelmista.
François Truffat’n ohjaustyö vuodelta 1959 on palkittu ja klassikon maineeseen noussut osoitus lapsuuden ja nuoruuden tapahtumien äkkinäisestä muutoksesta. Päähenkilö Antoine on päällisin puolin kunnon poika säädyllisistä oloista Pariisissa, mutta silti asiat eivät ole aivan kohdallaan. Ja nuoren mielen ongelmista tapahtumat myös kertovat kokonaisuuden ollen hyvin henkilökohtainen ohjaajalle. Alkupuolella elokuva vaikuttaa sympaattiselta poikafilmiltä, jossa vintiöt kiusaavat […]
Herkkä ja henkilökohtainen kokonaisuus
Lapsuus on herkkää ja viatonta aikaa, jolloin lapsi rakentaa maailmankuvaansa ja persoonallisuuttaan. Se on kaikille arkaa aikaa, sillä usein traumaattinen lapsuus jättää jälkensä ihmiseen, ja ne voivat myöhemmin heijastua aikuisiällä mitä moninaisimmilla tavoilla. Aina traumaattisen tapahtuman ei tarvitse edes heijastua henkilön tekemisissä. Niistä voidaan puhua täysin avoimesti, vaikka elokuvan keinoin. Yhtenä Ranskan “uuden aallon” pioneerina […]
Humanistinen ja syvällinen tarina lapsuuden viimeisistä päivistä.
Antoine ( Jean-Pierre Léaud) on 13-vuotias nuori poika, joka asuu Pariisissa. Hän riitelee niin opettajien kuin vanhempiensa kanssa ja etsii paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Ystäviensä avulla hän kuitenkin aluksi selviytyy vaikeuksista, mutta valehtelulla ja rikoksilla on seurauksensa. Ohjaaja François Truffaut löysi pääosanesittäjä Léaudin lehti-ilmoitusten kautta ja huomasi heti alkuun, että tässä pojassa oli juuri sitä inhimillisyyttä […]
Viimeinen metro ei tehnyt minuun vaikutusta, mutta saman ohjaajan 400 kepposta osui kyllä aikalailla napakymppiin. Elokuva kertoo nuoresta pojasta jonka koulun käynnistä ei tule mitään ja kuri on ankara, eikä kehnohkojen vanhempien ansiosta kotiolotkaan juuri sen parempia ole. Siitäkös se ensiaskel lähtee kohti rikollista uraa. Tuolloin neljätoista vuotias pääsi tämän elokuvan ansiosta kunnolla kiinni elokuvauraansa ja on vilahtanut myös muutamassa Kaurismäen elokuvassakin.
8/10