Arviot
Miike on tehnyt mustaa huumoria pursuavan elokuvan, jolle nauraa vaikka ei pitäisi.
Takashi Miiken elokuvia katsellessa pitää muistaa tärkeä asia, vaikka hänen elokuvansa ovat väkivaltaisia ja sairaita, on niihin kietoutunut mustaa huumoria ja juonta. Ja tämä kannattaa muistaa Visitor Q:ta katsellessa nimittäin elokuva on alusta loppuun asti täynnä mustaa huumoria. Elokuva alkaa enteilevästi, kun isä maksaa tyttärelleen seksistä. Miike pitää kohtauksen vielä hyvän maun rajoissa ja alku […]
Kummallinen elokuva, mutta samalla todella kiinnostava ja mukaansatempaava.
Kello on noin 3 aamuyöllä ja saan juuri katsottua Takashi Miiken oudoksikin sanotun Visitor Q:n. Makaan sohvalla monttu auki ja kyseenalaistan valveilla olemiseni. Olen varmasti nukahtanut ja nähnyt unta, eihän missään elokuvassa voi tapahtua mitään tälläistä, eihän? Seuraavan aamun uusintakierros osoittaa kuitenkin etten ole nukkunut ja paljastaa samalla kaksi muutakin asiaa. Visitor Q on helvetin […]
En keksisi mitään hauskaa esim. kuolleisiin sekaantumisesta ja raiskauksesta, mutta kun katsoin tätä, niin en voinut kuin nauraa.
Olin lukenut tästä elokuvasta aika paljon ja aloin kiinnostumaan entistä enemmän. Elokuva alkaa, kun perheen tytär käy panemassa omaa isäänsä. Perheen poikaa kiusataan koulussa ja hän kostaa äidilleen hakkaamalla häntä mattopiiskalla. Äiti yrittää kestää hakkaamisen huumeiden avulla, joihin hän saa rahat huoraamalla. Eräänä päivänä joku sälli avaa isän takana olevan ikkunan ja iskee häntä kivellä […]
Takashi Miiken leffat on mulle ollu aina vähän sellaista hitti tai huti -kamaa. Parhaimmillaan mies osaa tehdä ihan todella hienoa elokuvaa ihan omalla twistillään. Huonoimmillaan elokuvat onkin sitten olleet ihan todella rasittavan sekavia. Visitor Q menee ihan helposti sinne parempaan osastoon Miiken filmografiassa. Ei tämä ihan parhaita leffoja äijältä ole, mutta varsin tehokas filmi kuitenkin. Elokuva keskittyy perheeseen jossa on kyllä sitten ihan kaikki mahdollinen vituillaan. Poika pieksee äitiänsä mattopiiskalla, isä panee omaa prostituoitua tytärtään ja näinpäin pois. You get the picture. Perheeseen saapuu sitten kummallinen muukalainen joka tykkää mätkiä ihmisiä kivellä päähän. Omituisesti tämä muukalainen sitten jotenkin tuo tietynlaista järjestystä tähän perheen elämään. Ei missään nimessä mitenkään tavanomaisessa merkityksessä vaan juurikin elokuvan oman sairaan häiriintyneen maailman raameissa. Päällepäin filmi kuulostaa sellaiselta katsojan tarkoitukselliselta shokeeraamiselta ja halvalta exploitaatiolta, mutta kyllä tässä pointtiakin on. Leffa on myös erittäin huumoripitoinen vaikkakin se huumori on sitten niin mustaa kuin voi vaan olla. Itseä kyllä nauratti useampaan otteeseen, että miten helvetin kiero filmi voikin olla. Tästä voi kyllä helposti kuvitella herkkänahkaisempien katsojien jopa loukkaantuvan tai lopettavan elokuvan kesken. Ihan mitään yltiöpäistä törky-ilottelua Visitor Q ei ole, vaan elokuva on melko hillitty jopa jos vertaa Miiken räikeimpiin teoksiin. Tämä ehkä jopa aavistuksen kärsii siitä hitaudesta ja miten tahmea leffan alkupuolisko on. Paikoin jopa tylsä. Loppua kohden kuitenkin tosiaan hanat väännetään auki ja touhua saakin ihmetellä huuli pyörenänä. Japanilainen cinema on sikäli mielenkiintoista kun maassa vallitsee melko konservatiivisetkin arvot, mutta elokuvissa on paljon kamaa mitä ei todellakaan ikipäivänä näkisi länsimaisessa elokuvassa. Ehkä se kaikki kunniakoodin ja muun pönötyksen alle tukahdutettu tunne sitten purkautuu tälläisinä teoksina ulos. Erittäin kiintoisaa.
———–
Visitor Q:ta voi suositella kyllä ns. “rankemman” elokuvan ystävälle, mutta mikään kevyt trippi ei tosiaan ole kyseessä.