Hei, mä olen Jack. Bauerin Jack jos tarkkoja ollaan. Mä oon ihan tavallinen pulliainen, vaikka mulla tahtookin käydä äärettömän huono tsägä elämässä – varsinkin kansainvälisen terrorismin osalta. Tuntuu, että joudun vähän väliä ratkaisemaan kriisitilanteita ja pelastamaan maailman. Arvatkaapa tympiikö mua jo ku frendit soittaa aina tyyliin “Jack, et viittis teloittaa sitä jäppistä, oisin tosi iloinen, jos viitsisit?”?
Jotta ette pitäisi tätä mun hakemusta ja väitteitä aivan huuhaana, aion kertoa Teille hieman tavallisesta elämästäni.
Mä työskentelen CTU-nimisessä aivan normaalissa valtionlaitoksessa. Mä oon työpaikallani erittäin kunnioitettu työntekijä, ja virkani ansiosta mulle on kertynyt hyviä frendejä (jos ei silleen lasketa niitä kaikkia, jotka mä oon joutunut tappamaan, huijaamaan tai pidättämään esim. kolmannen tuotantokauden tiimoilta). Yhdysvaltain presidentti on paras kamuni, mutta nyt elämäni edettyä jo kolmanteen tuotantokauteen, meidän ystävyytemme alkaa tuntua kaukaiselta. En tiedä voiko muut ymmärtää, miltä se tuntuu, kun pressa soittaa, kertoo jonkin mahdottoman toiveen toteutettavaksi, sitten mä ahkeroin ja lopuksi pressa soittaa minulle ja kiittää. Sama kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Se on niin tylsää… kalassa tai pubissa käynti olis mukavaa vaihtelua.
Mutta en mä aio pressasta valittaa. Musta se on kiva pressa. Enemmän mä siitä työpaikasta. Joskus vaan tuntuu, että se homma on romuttanut elämäni. Vaimo on mennyt, rakkaus ontuu ja kaunis tyttärenikin etääntyy – vaikka hankin sille kolmostuotantokauden ajaks hyvän duunin, johon sillä rukalla ei kai ees oo koulutusta (ei voi muistaa siitä kakarasta mitään). Se kiittämätön penikka.
Niin se duuni. Välillä mulla on työpäiviä, jolloin ei riitä, että mä en saa nukkua olleskaan, vaan mä joudun kidnappaamaan siviilejä, kiristämään muutakin kuin hampaitani, välillä mut kidnapataan, melkeen hakataan kuoliaaks ja sit pitäis taas painaa duunia. Työympäristössä on pommeja ja myrkyllisiä kaasuja. Siepattua, salakoodattua dataa enemmän kuin siepattuja lähimmäisiä! Ei oo helppoo! Ja aivan kuin fyysinen väkivalta yhdistettynä henkiseen rasitukseen ei riittäis, niin lisäks firman johdossa kuohuu! On aivan mahdotonta arvata, kuka siellä tällä kertaa on petturi ja ketä pahis vain kiristää sieppaamalla lähimmäisiä. Välillä tuntuu, että mä oon ainoo kunnon jätkä siellä. Ja niin kai mä oonki.
Kaikkein pahinta ovat ehkä ne kamerat. En tajua minkälaisen tosi-tv-sopparin olen joskus jurrissa mennyt tekemään, mutta se ryhmä on roikkunut perässäni jo kolmen pirullisen vuorokauden ajan. Eivätkä ne ole olleet helppoja aikoja. Välillä simmukulmaan on hiipinyt kyynelkin. Toisaalta on niitä syitäkin ollut. Se mun tytär, Kim, sekin on taidettu kidnapata jo nelisen kertaa, siis kolmessa päivässä! Ja uni on kaikkina päivinä korvattu adrenaliiniannoksilla ja parilla kupposella kaffea. Näin kävi ton viimesimmän tuotantokaudenkin suhteen.
Toivon, että siis hyväksytte mun toiveeni siirtyä maatilallenne kurkunviljelijäksi. Se voisi tehdä terää ihmissuhteilleni. Enkä jaksa uskoa, että ulkomaalaiset pahat ihmiset ovat kiinnostuneita kurkuista, joten mä voisin kerrankin viettää päivän ilman pahojen ihmisten hassua aksenttia. Rakkaalle tyttärelle mä voisin vaikka viedä salaattia sen kunniaksi, että häntä ei kidnapata. Ties vaikka löytäisin itselleni naisenkin maatilalta. Ja sitä paitsi mun hermot on kai olleet kireällä, sillä oon viimeaikoina keltanumeroista digitaalikelloa katsellessa kuullut aina todella ärsyttävän tumpstumpstumps-äänen. Ja välillä mun näkökenttä alkaa jakaantua osiin ennen sitä outoa ääntä. Mä toivon, että maatilan hiljaisuus veisi tuonkin harhan pois.
Pikaista vastausta odotellen, Bauerin Jack, kolminkertainen maailmanpelastaja
Vastaus:
Jack, me tuotantoyhtiössä olemme hieman pettyneitä Sinuun. Olemme tietoisia, ettei räjähdysten täyttämä elämäsi ole enää originaalein ajatus maailmassa ja että alunperin kiva kello tikittää -efekti alkaa jo ärsyttää katselijoita, mutta silti… kurkunviljelijäksi!?!
Valitettavasti joudumme jatkamaan sopimustasi maailman kovimpana jäppisenä, pidä siis sänki kasvoillasi, varaudu tappamaan ainakin yksi mies tunnissa ja selvittämään typeriä sotkuja, joihin Sinä aina oudosti sekaannut.
Listaasi lukiessamme päätimme sentään hieman auttaa elämääsi ja poistaa jatkossa sen ärsyttävän kakaran ja hankkia vähän rakkauden värinää neljännelle tuotantokaudelle. Neljännellä tuotantokaudella olemme nimittäin jälleen iskussa (toivottavasti, sillä eihän laskusuhdanne voi loputtomiin jatkua? Eihän?) ehkä turkkilaisia (niillä vasta kiva aksentti onkin!) napatessamme. Neljättä tuotantokautta odotellessa toivotaan, että väki diggaa Sinusta enemmän katastrofimagneettina kuin minään turnipsinviljelijänä… vai mikä se olikaan.
Älä siis huoli, Jack, jopa liikaa hiottuja kässäreitä tekeville ja isoilla rahoilla pelaaville sattuu 24:n kolmannen tuotantokauden kokoisia tylsiä välitöitä. Ja myönnä pois, että oli kivaa jäljittää myrkkykapseleita ja huiputtaa pahiksia! Sitä varten Sut meille palkattiinkin!
Ja itse asiassa, kuten me isot herrat juuri huomasimme, Sinulla alkaa aivan juuri uusi duuni jossain Suomen televisiossa. Se sinun duunisi käynnistyy tänään tiistaina! Pidä hauskaa kadonnutta ministeriä etsiessä! Katsotaan taas 24 kolmivarttisen jälkeen sitä kaktuksenviljelijän paikkaa. Mutta yritetään jatkossa välttää tylsiä pahishahmoja, kerronnallisia alamäkiä ja ehkä jopa uudistaa formaattia, moi!
00:02
Tumps.
00:01
Tumps
00:00
Tumps.
