Viktor Sundvall (Toivo Mäkelä) on alkoholisoitunut kanavanvartija, jonka elämä on vuosien saatossa muuttunut pettymysten sarjaksi. Haaveet kirjailijan urasta ovat jääneet taa, kun alkoholi on tuonut näennäistä lohtua elämän tyhjyyteen. Avioliitto vaimon kanssa on vuosien saatossa muuttunut rakkaudesta ainoastaan pakolliseen ja näennäiseen yhdessäoloon. Kun Viktorin nuoruudenihastus tulee taloon vierailulle, tuliaiseksi tuotu pullo ja muistot menneiden aikojen ihanuudesta ajavat Viktorin entistä katkerammaksi, ja kaikki toivo paremman huomisen puolesta alkaa olla lopulta mennyttä.
1950-luvun suomalaiselokuva oli pääpiirteissään kansaan uppoavaa kepeää komediaa, jolle oli tilausta edellisvuosikymmenenä koetun sodan jälkimainingeissa. Moni noista massatuotantoelokuvista on jäänyt ainoastaan oman aikansa kuvaksi, aikaa kestämättä. Vuosikymmeneltä jäi toki myös joukko suomalaisen elokuvan kaanoniin luettavia teoksia, joihin Matti Kassilan parhaimpiin ohjaustöihin lukeutuva Elokuu eittämättä kuuluu.
Kun ajatellaan länsinaapurimme suurinta elokuvantekijää Ingmar Bergmania, niin Elokuu on tuonaikaisista suomalaiselokuvista niin sisältönsä kuin muodonkin puolesta niitä harvoja, joita voidaan verrata Bergmanin töiden tasolle. Kaikkein selvimmin Elokuu vertautuu Bergmanin teoksista vuotta myöhemmin valmistuneeseen mestarilliseen Mansikkapaikkaan: molemmissa elokuvissa ikääntynyt mies pohtii menneisyyttään ja tekemiään virheitään elämässä, sekä reaalimaailman että muistojen kautta. Mutta eronsakin elokuvilla toki on: siinä missä Mansikkapaikka kylpee pohjavireeltään kirkkaissa sävyissä ja puhtaassa humaanissa viisaudessa, Elokuu on hyvinkin suomalaismelankoliseen sävyyn sopivan raskas, onnettoman juopon matka menneen maailman ihanuuteen.
Edellisvuosikymmenellä valmistunut Ihmiset suviyössä-elokuva pohjautuu niin ikään Frans Eemil Sillanpään tekstiin. Ja hyvin paljon samaa näissäkin kahdessa elokuvassa on. Jo se, että molemmat tapahtuvat yhden vuorokauden aikana, mutta samoin molempien elokuvien kudelma ulottuu useamman ihmiskohtalon taholle, Elokuussa painopiste on kuitenkin yhden ihmisen ja hänen lähipiirin ympärillä. Tästä osittain muodostuukin Elokuun ainut ongelma: henkilögalleria on elokuvassa kenties turhan laaja, jolloin tarina ulottuu liiaksi muiden, tarinan kannalta vähäpätöisten ihmisten elämänkuvaamiseen sen sijaan, että keskityttäisiin syvemmin itse päähenkilöön. Tätä ongelmaa tosin lieventää itsensä Matti Kassilan kertojaääni, joka sitoo kulloisenkin tapahtuman lakonisen toteavalla tavalla toisiinsa.
Muutama sananen vielä itse roolitöistä: Toivo Mäkelän esittämä Viktor Sundvall on moniulotteisimpia juoppokuvauksia, ainakin mitä kotoiseen draamaamme tulee. Poissa on alkoholin ympärille usein liitetty hauskanpidon elementti, vaan alkoholi näytetään yhtenä tärkeänä tekijänä päähenkilön tragediaan.
