(Saattaa sisältää spoilereita)
2001: Avaruusseikkailu on juonellisesti jopa melko yksinkertainen, mutta jotakin hyvin suurta ja syvällistä. Elokuva kuvaa koko ihmisrodun aikajanaa sen alkuajoista aina viimeisiin päiviin asti. Tämä on puolestaan jaettu kolmeen erilaiseen jaksoon. Ensimmäinen on nimeltään Ihmisen aamunkoitto, missä katsoja tutustetaan ihmisapinoihin. Samalla tämän osion jokainen yksityiskohta kuvastaa ihmisapinan kehitystä ja taitoa oppia taistelemaan henkensä puolesta. Toisessa osassa eletään jo tulevaisuutta. Kuuhun on lähetetty astronautteja tutkimaan mystistä löytöä, mustaa monoliittia. Tämä saa astronautit aloittamaan matkan kohti Jupiteria. Jupiteriin lähtevän aluksen kyydissä on viisi astronauttia, joista vain kaksi tosin ovat hereillä. Muut nukkuvat omissa kapseleissaan. Alusta johtaa kuuluisa huipputietokone HAL-9000, jota Douglas Rain tulkitsee niin upeasti, ettei voisi enää kuvitellakaan tietokoneelle muuta ääntä. HAL-9000 aloittaa kuitenkin kapinan miehistöä vastaan. Alkaa ihmisen ja koneen välinen tiukka kamppailu elämästä ja kuolemasta. Viimein koittaa kiistelty päätösjakso, jossa elokuvan päähenkilö David Bowman (Keir Dullea) joutuu tekemisiin oman ja mahdollisesti koko ihmiskunnan kohtalon kanssa. Tässä osuudessa Kubrick on halunnut selvästikin jättää hyvin paljon arvailun varaan. Hän antaa sekä kuvauksen yli-ihmisen heikkoudesta että ihmisluonteen hauraudesta, mutta päättääkin kaiken tyhjyyteen tuijottavaan avaruusvauvaan. Kuvastaako vauva todella uudelleensyntymää vai sitä, että yli-ihmisyys ajaa meidät heikkouteen, takaisin alkeelliselle tasolle eli vauvaikään? Minkäänlaisia vastauksia elokuva ei anna.
2001: Avaruusseikkailu on elokuva, jonka voi tulkita hyvin monella eri tavalla. Ensinnäkin ohjaaja Stanley Kubrick ja Arthur C. Clarke ovat itse myöntäneet, että elokuvaa on miltei mahdotonta ymmärtää. Monet kriitikot, katsojat ja alan ammattilaiset ovat esittäneet mitä villeimpiä teorioitaan elokuvan asetelmasta ja sisällöstä. Itse kuitenkin uskon, että 2001: Avaruusseikkailu on teos, jota ehkä kukaan ei voi koskaan ymmärtää. Varsinkaan jos sen tekijät ohjaajaa myöten eivät itsekään sitä tajunneet. Oma teoriani on, että elokuvan tarkoitus on saada ihminen ainoastaan ajattelemaan. Elokuva saa varmasti jokaisen pohtimaan sen tapahtumia ja jokainen tulkitsee asiat omalla tavallaan. Juuri tämä saattoi olla Kubrickin tarkoitus. Hän halusi osoittaa, että vaikka tekisimme ties minkälaisia pohdintoja, emme koskaan saa vastausta siihen, mistä tulemme ja minne olemme menossa.
Kaiken kaikkiaan 2001: Avaruusseikkailu on elokuvahistorian merkkipaaluja, joka on toiminut kaikkien sitä seuranneiden tieteiselokuvien suunnannäyttäjänä. Lavasteita ja voimakkaita erikoistehosteita katsoessa tuntuu lähes mahdottomalta ajatella, että elokuva on tehty 60-luvulla. Myös leffan Kuu näyttää täysin aidolta, vaikka vasta vuotta myöhemmin ihminen astui sinne ensimmäisen kerran. Kukaan ei 2001: Avaruusseikkailun valmistusaikoihin vielä tiennyt miltä Maapallo näyttää Kuusta katsottuna, joten sekin piti tekijöiden itse suunnitella. Eihän siitä ihan aidon näköistä tullut, mutta riittävän tunnistettava. Jopa Jupiterista on saatu itsensä näköinen. Elokuva on myös fysikaalisesti virheetön, mikä lisää uskottavuutta.
Stanley Kubrick on aina hallinnut elokuvissaan musiikin käytön. Kaikki kuitenkin alkoi vasta tästä elokuvasta, johon sovellettiin Johann Straussin [I]Tonava Kaunoinen[/I] ja Richard Straussin [I]Näin puhui Zarathustra[/I]. Myös György Ligetin moderni musiikki pääsi tässä osakseen. Musiikin vaikutus elokuvaan oli ja on yhä uskomattoman mittaamatonta. Se herättää leffan avaruusmaailman eloon, tuo mukaan kauneutta ja vauhdikkuutta. Elokuva on monessakin kohtaa kuin suurta oopperaa. Mahtava ääniraita hukuttaa hitaimmatkin kohtaukset alleen. Musiikki ja liikkeet sulautuvat toisiinsa täydellisesti. Hitaat kuvakulmat mahdollistavat, että katsoja pääsee sisälle elokuvaan ja voisi jokaisella katselukerrallaan huomata uusia yksityiskohtia.
Elokuvan vähäinen dialogi, mikä alkaa vasta elokuvan ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, on melko kuivahkoa. Tosin lähes jokainen vuoropuhelu on tarinan osalta tärkeää, joten ei leffassa turhia jutustella. Avaruusmaailma on pukuja ja lavasteita myöten henkeäsalpaavan värikäs. Elokuvassa on hyvin paljon erilaisia värisävyjä, mikä tekee siitä elävämmän näköisen. Avaruusaluksien- ja asemien valaistus on paikoin hyvin kirkasta, mikä saa avaruuden tuntumaan yhä synkemmältä. Avaruus kuvataan ikäänkuin uhkana ihmisille, eikä elokuvan aikana voi alkuunkaan aavistaa, mitä salaisuuksia se kätkee sisälleen. Kuvakulmat ovat joka tilanteessa näyttäviä.
2001: Avaruusseikkailu on monipuolinen elokuva, jossa yhdistyvät kauneus, jännitys ja vakava sanoma. Se on suuri seikkailu, visuaalisesti yhä tänäpäivänä hämmentävä mestariteos. Elokuva saattaa tuntua joidenkin mielestä pitkävetiseltä, vaikka ei tapahtumia voisi lyhyemmässä ajassa kertoakaan. Toisin sanoen pituus taitaa olla tismalleen sopiva. En itse tiedä kenenkään muun elokuvaohjaajan mahduttaneen koko ihmisrodun aikajanaa n. kahteen tuntiin, kahteenkymmeneen minuuttiin. Elokuva on älykäs visio, joka pistää ajankohtaisella aiheellaan yhä pohtimaan teknologian liiallista kehitystä ja sen vaikutusta ihmiskuntaan. Jännitystä on onnistuttu luomaan taitavasti. Etenkin astronauttien kamppailu supertietokonetta vastaan on hyvin jännittävää seurattavaa. Tunnelma muuttuu viimeistään tässä vaiheessa kauniista karummaksi. Tapahtumissa edetään sopivasti, eikä missään liioitella. Voisi oikeastaan ajatella, että Stanley Kubrickin tulevaisuuden visio olisi peräti mahdollinen. Elokuva on nimittäin monessa kohtaa realistinen ja pysyttelee kohtuuden rajoissa koko kestonsa ajan.
Toista tämäntapaista elokuvaa ei maailmassa ole. Ei ole ainuttakaan muuta leffaa, missä käsitellään näinkin suuria teemoja, kuten mm. maailmankaikkeus, ihminen ja teknologia yhtä monipuolisesti, realistisesti ja tarkasti. Yksikään muu näkemäni elokuva ei sisällä yhtä vaikuttavaa sanomaa teknologian liiallisesta kehittymisestä tai näytä universumia yhtä kauniina paikkana. Vaikka tätä kyseistä mestariteosta ei melko tuntemattomista näyttelijöistään muistetakaan, tekee Keir Dullea päähahmosta mielenkiintoisen tulkinnan fyysisesti ja älyllisesti kyvykkäänä ihmisolentona. Hänen hahmonsa on tyypillinen kuvaus ihmisestä, joka on valmis tekemään lähes mitä tahansa pysyäkseen hengissä. Keir Dullea saa hahmostaan inhimillisen, eikä yritäkään olla mikään leffan sankari. Sellaisia tässä ei nimittäin ole.
Stanley Kubrickin hallittu ohjaus pelastaa paljon. Elokuvan jokainen jakso on monen yksityiskohdan muodostama taiteellinen kokonaisuus. Katsoja pääsee tasaisen etenemisen vuoksi tutustumaan jokaiseen kohtaan huolella. Näin suuri aihepiiri pysyy kasassa ja on helpompi ymmärtää, mistä on milloinkin kyse. 2001: Avaruusseikkailun voi kokea monella tavalla. Sen voi kokea pintapuolisesti kauniina leffakokemuksena tai syvällisen analysoinnin kautta elämää suurempana ajatusten summana. Käsikirjoitus on myös nerokas, sillä siinä on otettu huomioon pienimpienkin yksityiskohtien tärkeä vaikutus tarinaan. Myös symboliikkaa esiintyy ennennäkemättömän paljon. Tuntuu kuin jokainen otos, ihminen tai esine symbolisoisivat jotakin mysteeristä, jotakin mitä eivät ihmisaivot riitä ymmärtämään. Elokuvan käsinkosketeltavalle jännitykselle toimii vastapainona säkenöivä kauneus, joten tasapaino on kohdillaan. Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän.
Maskeeraus on valmistusajankohtaan katsoen hienoa ja apinoita esittävät ihmiset riittävät kyllä korvaamaan nykypäivien modernit CGI-apinat, ainakin viihteellisyyden puolella. Kokonaisuutena 2001: Avaruusseikkailu on monen osa-alueen hallitseva mestari, tunteiden, värien ja musiikin uskomaton sekoitus. Valaistus on tärkeässä asemassa, jotta avaruuskappaleiden välille muodostuvasta auringonvalosta tulisi mahdollisimman aito. Avaruusaluksien suunnittelussakaan ei ole otettu liiallisia vapauksia, vaan oikeat insinöörit suunnittelivat ne. Nämä seikat vain nostavat realismin tuntua ja saavat elokuvan tuntumaan vaikuttavammalta tulevaisuuden kuvaukselta, mikä tekee siitä ainakin omalla kohdallani kiinnostavampaa ja tieteellisellä tasolla arvovaltaisempaa katseltavaa.
2001: Avaruusseikkailu on loistava elokuva, minkä toivoisi kestävän ikuisesti. Voisin katsoa sen lukuisat kerrat yhä uudestaan ja uudestaan kyllästymättä. Tämä on puolestaan monen asian summa, kuten nerokkaan ohjauksen, näppärän käsikirjoituksen, ja musiikin sulautumisen kirjaviin tehosteisiin. Kokonaisuus on sykähdyttävän omaperäinen sekoittaen kauneuden ja jännityksen toisiinsa odottamattoman ihailtavalla tavalla. Kubrick tiesi, etteivät sanat riitä kuvailemaan sitä mihin hän oli ryhtymässä. Elokuva onkin rakennettu lähes kokonaan kuvakerronnan varaan, mikä puolestaan on tässä ensiluokkaisen tehokasta. On myös tärkeää, että jokainen saa tehdä oman tulkintansa maailmankuvastaan. Ohjaaja ei oikeutetusti anna minkäänlaisia vastauksia, jotka saattaisivat vaikuttaa mielipiteisiimme. Leffan sisustustyyli ei vastaa vuotta 2001, mutta on n. 30 vuoden takaa ennustettuna täysin mahdollinen. Ei siis pidä asennoitua naureskelemaan 60-luvun mietteille 2000-luvusta, vaan ennenkaikkea keskittyä pohdiskelemaan, minkälaisia yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia siinä on todelliseen vuoteen 2001 verrattuna.
2001: Avaruusseikkailu on uninen ja kaunis, mutta synkkä matka halki avaruuden ja ihmisen historian. Se on virheetön elokuva, niin syvällisesti kuin pintapuolisesti. Välillä voi vain kuvitella itsensä lentelevän kohti avaruuden syövereitä elämän vilistessä silmien ohitse. Kokemus on ainutlaatuisen psykedeelinen. Elokuva voitti ainoastaan yhden Oscar-palkinnon, mutta ansaitsisi mielestäni paljon enemmän. 2001: Avaruusseikkailu on henkilökohtainen suosikkielokuvani, jolle ei vertaistaan löydy. Se määrittelee genreään pienissä määrin vielä tänäpäivänä, eikä ole lainkaan vanhentunut ensi-iltansa jälkeen. Ei päivääkään.
