John McClane (Bruce Willis) on erittäin kalju, hänen vähäinen lettinsä on pääasiassa harmaa ja lapsensa ovat jo aikuisia, mutta kun tämä ukko saa kuulla että hänen poikansa Jack (Jai Courtney) on venäläisessä vankilassa lähtee hän liikkeelle suoraan pääkallopaikalle, Moskovaan. Kauaa ei kestä ennen kuin hän sotkee itsensä likaiseen tiedustelu- ja juonittelupeliin missä pelataan hänelle tutuilla tavoilla. Pääasiassa likaisilla tempuilla ja pahat jätkät ovat niitä jotka ampuvat kohti. Soppaan liittyy poliittinen vanki Juri Komarov (Sebastian Koch) jonka hallussa olevat tiedot voivat kieputella maailmaa. Vastapuolella pelaa korruptoitunut Chagarin (Sergei Kolesnikov) jonka hallussa on paljon kätyreitä joiden ‘puhemies’ on Alik (Radivoje Bukvic). Lyhyesti sanoen olosuhteiden ansiosta pahikset saavat isän kädestä [U]ja[/U] pojasta polvi paranee.
John Moore ohjastelee jo viidennen toimintapläjäyksen missä John McClane, väärä mies oikeassa paikassa laittaa pahikset pakettiin ja inhoaa jokaista sekuntia. Nyt hän kärsii kylläkin aikaerosta ja siitä että kielitaito ei ole hallussa. Onneksi hän voi kirota kaikessa rauhassa ja improvisoida erilaisia ratkaisuja ongelmiin ja haastaa avoimesti riitaa pahiksille. Lisäksi hänen huonot aavistuksensa ovat oikeutettuja. Juonikaan ei ole liian helpolla arvattavissa, mutta se kylläkin etenee aivan liian huimaavalla nopeudella.
Bruce Willis palaa rooliin mikä teki hänestä A-luokan action-tähden ja iän myötä John McClanen karkeimmat piirteet ehkä hieman siloontuvat, mutta hän pysyy törkyturpaisena, uhmakkaana ja määrätietoisena ukkona joka kellistää omaa painoluokkaansa isosti raskaammat pahikset jokaisella likaisella tempulla joka kirjasta löytyy ja kirjoittaa siihen samalla pari uutta. Jai Courtney tämän jälkeläisenä on perinyt törkyturvan, uhmakkuuden (erityisesti ukkoa kohtaan), määrätietoisuuden ja pirullisen mielikuvituksen millä pahiksista tehdään selvää kaikella mahdollisella mikä sattuu olemaan lähettyvillä.
[I]Tästä eteenpäin spoilerivaroitus on voimassa.[/I]
Sebastian Koch, tuo erinomainen saksalainen näyttelijä on aika vaikea tunnistaa risupartansa alta, mutta hän saa aikaan näyttävästi ovelan Komarovin joka pyörittää kaikki osapuolet pelaamaan omaan pussiinsa, mutta valitettavasti yksi osapuoli on vain liian tyhmä tullakseen manipuloiduksi ja vastaa sellaisiin yrityksiin laittamalla paikat päreiksi. Sergei Kolesnikov on tyypillisen hienot maneerit omaava kelmi joka käskee isoja voimia ja Radivoje Bukvic on pilkallinen kätyri. Katsoja heti arvaa että joku em. kolmesta on leffan tärkein pahis joka kuolee verisesti, mutta varsinainen paljastus tulee vasta lopun lähestyessä ja se myös toimii. Ainakin jotenkin.
Viides osa [I]Die Hard[/I]-saagasta ottaa askeleen takaisin kohti vanhanaikaisen brutaalia action-mäiskettä missä kirotaan, luodit turskivat ilmoille lihakimpaleita ja muutenkin ollaan hurjina, mutta sen vastapainona on myös modernimpaa, mekaanista actionia missä tuho rajoittuu omaisuusvahinkoihin ja pintahaavoihin ja puhutaan siististi. Mukana on raivokkuus joka synnytti klassikon, mutta se todellinen [I]taika[/I] jää puuttumaan. Se on silti A-luokan action-mäiske ja se on hyvä juttu.
