Charlie (Jerry O’Connell) ja Louis (Anthony Anderson) möhlivät enemmän kuin hieman. Siitä Charlien isäpuoli, pahamaineinen Sal Maggio (Christopher Walken) alkaa puhua malapropismeilla ja lähettää duon Australiaan. Helpoksi tarkoitettu homma muuttuu katastrofiksi erään kengurun ansiosta.
Ääliökomedia on sellainen komedian alagenre joka perustuu katkeamattomaan kohellukseen ja sähläykseen. Tämä David McNallyn ohjastelema elokuva todellakin on ääliökomedia, mutta yhdellä varsin mitättömällä erolla: se ei ole hauska. Australian omituinen, tappavan vaarallinen miljöö ja persoonat ovat hyviä puitteita kulttuurishokkiin, mutta niitä ei kovinkaan hyvin pystytä hyödyntämään. Juontakin yritetään survoa mukaan, mutta se osoittautuu varsin mielikuvituksettomaksi ja ylipitkäksi.
Jerry O’Connell ja Anthony Anderson ovat genren vaatima ääliöduo, joskin tässä tapauksessa on varsin helppoa kuka on se isompi ääliö kyseisestä duosta. Itse asiassa kyseinen ihrainen moottoriturpa antaa yhdeksän ääliöhetkeä kymmenestä ja kymmenennen kohdalla hän on apuna. Christopher Walkenin virtuoosimainen kyky olla pahaenteinen sanoissaan sekoilevana konnana on valitettavasti aivan liian pienessä osassa. Muista rooleista ei voi sanoa mitään, mutta ne ovat toimivia. Siis sillä erittäin matalalla skaalalla jonka mukaan tällaisien elokuvien roolit tuomioidaan.
Mukana on potentiaalia ääliökomediaan, mutta mukana on lyhyesti sanoen ähkyn aiheuttava annos ääliötä ja aivan liian vähän komediaa. Tämä elokuva olisi paljon parempi jos rumaan takkiin puetun kengurun sijasta siinä olisi Coopersia hörsivä suistokrokotiili jonka hampaina on sinirengastursaita. Valitettavasti siinä ei ole kyseistä Australian ystävällisintä elukkaa.
