Tykkään katsoa huonoja elokuvia. Nautin niistä jollain masokistisella tavalla, minkä lisäksi ne tahattomina komedioina ovat (valitettavan) usein parempia kuin oikeat komediat. Yksin kotona 4:n syventyessäni odotin saavani vähintään jotain “Undefeatablen” tasoista tolloa ja huonoudessaan hauskaa väkivaltaviihdettä. Vaan eipä mitä! Yksin kotona 4 on niin paska pätkä filmiä ettei sitä kehtaa edes elokuvaksi kutsua.
Ensiksi huomaa että kaikki näyttelijät ovat vaihtuneet. Macaulay Culkin on kasvanut Kevinin saappaista ulos ja aikuisnäyttelijät ovat tehneet viisaasti pysyessään kaukana tästä roskasta. Yksin kotona 4:n maailma myös poikkeaa sarjan aiemmista osista niin monella tapaa (mm. Kevinin perheenjäsenten ikä ja lukumäärä on muuttunut) että tulee miettineeksi ovatko tämän rypistyksen tekijät edes katsoneet aiempia osia. Juoni on täsmälleen sama kuin muissakin sarjan elokuvissa ja käyty muissa arvosteluissa läpi. Sen sijaan Yksin kotona 4:n arvomaailmaa ei vielä ole paljoakaan haukuttu.
Siis mitä arvomaailmaa? No, Yksin kotona 4 on äärimmäinen kaupallisen joulun ylistys. Joulun perimmäinen tarkoitushan ei toki ole olla uskonnollinen juhla tai sitten vaikka tiettyjen perhearvojen muistamisen juhla. Ainakin tämän tekeleen mukaan olennaista on saada paljon lahjoja. Erikoista on myös Kevinin isän uusi rikas tyttöystävä. Elokuvan alun ajan hän on ihan kiva tyyppi. Mutta kun Kevinin vanhempien pitäisikin palata sitten yhteen elokuvan lopussa, niin siitä uudesta tyttökaverista aletaan tekemään pahista. Pistää miettimään, että eivätkö tekijät ole koskaan kuulleet logiikasta.
Silmiinpistävää on myös Yksin kotona 4:n väkivaltaisuus. Eiväthän ne aiemmatkaan osat mitään muumilaaksofantasioita olleet, mutta väkivaltaisuus menee tässä aivan yli. Sitä on kauhea katsoa. Väkivallan kuvaaminen on elokuvissa usein tärkeä elementti, yleensä joko toiminnallisessa tai kriittisessä mielessä. Yksin kotona 4 on väkivaltainen kuitenkin itsetarkoituksellisesti, ilman mitään funktiota. Muksiminen on epärealistista mutta se ei tee siitä yhtään mukavamman näköistä. Välillä on kauhea katsoa miten porukkaa hakataan paistinpannuilla ja kyllähän se yksi kiilautuu hissikuiluunkin hissin ja seinän väliin.
Culkinin korvannut Michael Weinberg on aivan h-e-l-v-e-t-i-n ärsyttävä. Puolet elokuvasta miettii millä kaikilla tavoilla hänen roolihahmonsa voisikaan kuolla. Pahikset ovat olevinaan hauskoja kun he vääntelevät naamaansa idioottimaisesti mutta sekin on lähinnä ärsyttävää.
Huonoin elokuva ikinä. Älä koske pitkällä tikullakaan.
