Kulttüüriä rakastavien elitismistien erikoispiirre on siinä että kaikki pitää ylianalysaattorisoida. Harold Pinterin omasta tekstistään sovittama [I]Petos[/I] on juuri edellä mainittua kulttüüriä missä kaikki teot ja repliikit on analysoitava kaikilla mahdollisilla erittelytavoilla. Se tarkoittaa sitä että kyseessä on äärimmäisen minimalistiseksi puristettu kolmiodraama Robertista (Sir Ben Kingsley) joka on naimisissa Emman (Patricia Hodge) kanssa ja kolmiodraaman viimeinen piste on Jerry (Jeremy Irons) joka on Robertin paras ystävä ja työtoveri. Pinterin teksti seuraa em. kolmiodraaman kehittymistä lopun ankeammista ajoista sen juopuneesti möläytettyyn alkuun.
David Hugh Jones ohjailee näytelmän elokuvasovitusta joka noudattaa alkutekstiä erittäin uskollisesti rakenteen ja kohtausten suhteen. Näytelmän sosiopaattinen miljöö tulee kuitenkin voimakkaasti esille pienissä hetkissä joita se kuvaa ja antaa vahvan vaikutelman itsekeskeisestä, piittaamattomasta maailmasta. Huomattava on myös se että käytännössä kaikki todella dramaattiset hetket jätetään näyttämättä.
Sir Ben Kingsley ja Jeremy Irons ovat miehisissä päärooleissa ja ovat lähes toistensa kopioita. Molemmat ovat hienostuneita, peribrittiläisen hillittyjä ammattilaisia ja vain Kingsleyn hahmossa on hieman karkeapiirteisyyttä. Patricia Hodge pysyy mainiosti kolmiodraaman keskipisteenä ja sellaisena antaa mainiosti kontrastia miehisempiin päähenkilöihin. Jokainen kohtaus on käytännössä kahden näyttelijän varassa, joskin muutamat poikkeukset osoittavat mainiosti näyttelijäkaartin kyvyn hienovaraisiin suorituksiin. On siinä muutamia sivuroolejakin, mutta ne ovat pelkkiä liikkuvia lavasteita jotka elävöittävät muutamia kohtauksia.
Kultüürifanaatikoille [I]Petos[/I] tarjoaa kylmän analyysin valheellisen luottamuksen hajoamisesta. Karkeamman maun omaavat saavat siitä irti vain vähän, joskin hienojen brittinäyttelijöiden suoritukset ovat taatusti luotettavia. Realistinen elokuva siinä että todellisuudessa tapahtuu hyvin vähän ja draama jää tapahtumatta sillä kukaan ei välitä paskaakaan mistään ja kaikki ovat syyllisiä. Lyhyesti sanoen tämä leffa on erittäin vähän konkreettisia tapahtumia ja erittäin paljon tulkinnanvaraisuutta. Sellaisen tosiasian elokuvallisesta arvosta voi olla montaa mieltä, joten oikeudenmukaista arvosanaa on mahdoton antaa.
