Tämä elokuva tarttui suoraan käteeni videohyllystä. En ollut vuokrannut mitään elokuvaa pitkään aikaan ja kaipasin jotain eksoottisempaa Hollywood-hömpän sijasta.
En pettynyt odotuksissa.
Jo alkukohtauksissa katsojalle selvitetään asian ja koko elokuvan idea. Otetaan koululuokka arvalla, annetaan niille aseet ja eristetään ne autiolle saarelle tappaminen ainoana ohjeena. Tulos on arvattavissa verilöylyksi.
Battle Royale on äärimmäisen sadistisesta väkivaltaisuudestaan huolimatta surullinen ja empaattinen elokuva. Päähenkilöiden tuska ajan kuluessa ja häikäilemättömimpien lähestyessä kasvaa ja varsinaista loppukliimaksikohtausta ei ole. Sen sijaan on useita enemmän tai vähemmän käänteentekeviä toimintakohtauksia, joissa veri lentää ja ystävyyssuhteet ratkotaan teräksellä. Eloonjäämisvietti on kaikista vieteistä voimakkain.
Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaiset ja Takeshi Kitanon suoritus tuo annoksen kuivaa huumoria muuten niin synkeään elokuvaan. Tarinan ja tapahtumien synkkyyden vastapainona kuvaus on valoisaa, värikästä ja rauhallista. Kuolinkohtaukset, joita on useita, näkyvät siis tarkasti.
Battle Royale kritisoi katkeralla huumorilla ja väkivallalla modernia kilpailukeskeistä yhteiskuntaa, missä ystävyys, luottamus ja rehellisyys ovat heikkouksia selviytymisen kannalta.
Jokaisessa piirteessään erinomainen elokuva, mitä on mahdoton ajatella Hollywoodiin – edes kyynisimpiin Independent-yhtiöihin, sillä Battle Royale ei ole roskaelokuva, vaan vakavaa yhteiskuntakriittistä elokuvataidetta.
nimimerkki: Jurpo
