Jennifer Hill on New Yorkista kotoisin oleva kirjailija, joka matkustaa maaseudulle saadakseen kirjoittaa rauhassa kirjansa. Mikä virhe tuo olikaan. Hän joutuu kokemaan todellisen helvetin, kun neljän hengen miesporukka raiskaa hänet. Jennifer pääsee vaivoin pakoon mutta joutuu uudelleen samaisen miesporukan raiskaamaksi. Lopulta Jennifer pääsee mökilleen asti mutta huomaa samaisen miesporukan odottavan häntä siellä, eivätkä he tyydy vain kolmannen kerran raiskaamaan vaan potkivat hänet myös henkihieveriin. Lopulta yksi miehistä käsketään tappamaan Jenniferin mutta hän ei pysty siihen. Nyt Jenniferin on aika kerätä voimansa ja lähteä koston tielle.
Kovan maineessa oleva I Spit on Your Grave on kaikkea muuta kuin kohunsa arvoinen teos. Ala-arvoisesti tehdyssä teoksessa (johtuu budjetista) lähes 30 minuuttia kuluu kolmen raiskauksen kuvaamiseen! Siis melkein neljäsosa koko kestosta! Katsoja joutuu jo voimaan pahoin ensimmäisen raiskauksen jälkeen, mutta vielä pitäisi kestää sitä kahden raiskauksen verran. Ohjaaja Zarchi on kylläkin luonut mahdollisemman realistisen tunnelman ja kuvaakin raiskauksia likaisesti ja julmasti – kuten oikeassa elämässä. Se on sitten toinen juttu pystyykö tällaista kuvastoa katsomaan lähes 30 minuutin verran.
Elokuvan kostometodit muistuttavat hyvinkin paljon sukulaisteoksiensa tyyliä niin hyvässä kuin pahassa. Hyvin useat naiskostoelokuvat käyttävät hyväkseen seksuaalisuutta, eikä I Spit on Your Grave tee tässä poikkeusta. Jennifer käyttää ruumistaan hyväkseen saadakseen miehet varpailleen ja tällöin koituukin oiva tilaisuus esimerkiksi katkaista penis puukolla.
Elokuva kuitenkin onnistuu vain yhdessä asiassa: raiskaamisen kuvaamisessa. Zarchi on saanut aikaan likaisen ja julman kertomuksen raiskauksesta, mutta epäonnistuu muilla osa-alueilla. Miksikään iltaelokuvaksi I Spit on Your Grave ei sovi, mutta äärimmäisen tylyä katseltavaa etsiville elokuvaa voikin suositella varauksella. Mistään helposta elokuvasta ei nimittäin ole kyse.
