Odotin poikasena Rob Zombie-taiteilijanimeä käyttävän muusikon ensiulostusta elokuva-alalla kuin kuuta nousevaa. Muistan vielä elävästi, kuinka sydämeni hyppäsi kurkkuun samaa vauhtia, mitä filkka tippui postilaatikkoomme.
Tuo tunteiden palo leimuu yhä, kun katsastan aina yhtä tyytyväisenä kauhuelokuvien aateliin kuuluvaa House of 1000 Corpsesia, yksinkertaisesta juonestaan se on uskomattoman kaunista, visvaista, sekä happoista visuaalitykitystä, komeinta sitten The Texas Chain Saw Massacren. Edellisestä pläjäyksestä sai tämäkin elokuva alkunsa, se on kuin verinen kunnianosoitus, siltikään alkuperäisideaa raiskaamatta.
Juonesta sen verran, että epämääräinen joukko nuorisoa on automatkalla maalla, kaukana kotoa. Pakollinen tankkaustyhjennys kuitenkin houkuttelee elämänsä alkuun saaneet klopit etsimään legendaarisen Dr. Satanin hirttopaikkana toimivaa puunkäkkyrää, tästä seuraa tietenkin ikävyyksiä, joita venytetään niin pitkälle, että konsepti melkein natisee liitoksissaan, muttei kuitenkaan hajoa, tämä näkyy rennossa käsikirjoituksessa, että ohjauksessakin. Lisäharmia tuo tietenkin Fireflyn klaani tärähtäneineen patriarkkoineen(Sid Haig loistavana Cpt. Spauldingina), joka janoaa kumman uhkaavaan tahtiin kaveriporukan henkeä, että ruumista.
Ho1kC On ääriväkivaltainen, happoinen, sekä suorastaan inhottava matka hulluuteen musiikkivideomaisella kuvauksellaan. Tämä lähentelee jo 70-luvun exploitaatiokuraa, mitä survottiin tuutista toiseen kulta-aikanaan, vain harva timantti selviytyi. Toisaalta tämänkin viehätys perustuu sen rakeisuuteen joka osa-alueellaan, juoni keskittyy kiemuraisuuden sijasta kumartelemaan klassikoille, samaten lavasteet, kuin ohjauskin, musiikitkin ovat itsensä Zombien kynästä, miten käsikirjoituskin. Tämä näkyy selvästi mm. happovälikohtauksessa, missä Baby(Sheri Moon) masturboi luurangolla kummallisten värien kanssa(ko. kohtaus purkitettiin Zombieiden kellarissa).
Yksinkertaisesti loistavaa kamaa, ei “niin huono että se on hyvä”, tai toisinpäinkään, se on vain niin jumalattoman hyvä, tästä post-modernin kauhun uusi messias, joka piristää tunnelmallaan.
