Survive Style 5+ on kummallinen soppa Japanista ja sen kerrontatyyli on samanlainen kuin Pulp Fictionissa tai Magnoliassa. Tarinaa kerrotaan episodimaisesti ja siinä sekoitellaan useampia eri genrejä. Elokuvassa on useita kuuluisia japanilaisia tähtinäyttelijöitä ja onpa mukaan eksynyt Vinnie Joneskin.
Ensimmäisessä tarinassa mies yrittää epätoivoisesti tappaa vaimoansa, mutta vaimo ei millään suostu kuolemaan vaan herää henkiin ja hakkaa miehen Kung Fu -tyyliin.
Toisessa jaksossa mainosohjaaja Yoko pitää itseään nerokkaana koomikkona, vaikka muut pitävät häntä vain outona.
Kolmannessa osassa Kobayashin perhe menee katsomaan kuuluisan hypnotisoijan näytöstä, ja perheen isä hypnotisoidaan linnuksi. Isä jää hypnoosiin pysyvästi kun esitys keskeytetään.
Neljännessä tarinassa kolme pikkurikollista viettää aikaa keskenään. Heidän suhteensa toisiinsa on melko erikoinen; kun yksi katsoo muualle, niin toinen silmäilee kolmatta.
Viides episodi kertoo palkkamurhaajasta joka kysyy vastaantulevilta ihmisiltä mikä heidän elämänsä tarkoitus on.
Leffaa ei voi kuvata kuin sanalla outo. Mutta outo ei tarkoita sitä, että elokuva huono olisi. Ensimmäisenä huomio keskittyy elokuvan käyttämiin väreihin, jotka varastavat huomion varsinkin tarinan ensimmäisessä osassa. Värit ikään kuin korostavat tapahtumien kummallisuutta.
Elokuvan ohjaaja Gen Sekiguchi ja käsikirjoittaja Taku Tada ovat kummatkin arvostettuja Aasiassa ja he ovat onnistuneet myös luomaan erinomaisen mustaa huumoria sisältävän elokuvan, joka sai ainakin minut nauramaan useaan otteeseen elokuvan aikana.
Tarinoiden henkilöiden suhteet toisiinsa ovat melko erikoisia, useat kohtaukset onkin rakennettu henkilöiden kanssakäymisiin toistensa kanssa. Varsinkin ensimmäisen episodin naisen ja miehen välinen suhde on kummallinen: nainen on koko ajan hiljaa miestään vihaisesti tuijottaen, kun mies tuijottaa takaisin vaivaantuneena.
Myös Kobayashin perheen “lintuisän” ja hänen pikkupoikansa suhde on erittäin lämmin ja täynnä ymmärrystä.
Leffan absurdi huumori ei varmasti iske jokaiseen, mutta minä tykkäsin todella paljon. Elokuvaa voinkin suositella lähes jokaiselle, paitsi ihan pienimmille lapsille kun se sisältää hieman väkivaltaa.
