Syvällä ulkoavaruudessa on jo parikymmentä vuotta kiertänyt avaruusalus Pimeä tähti, ja sen urhea ja lannistumaton miehistö, tehtävänään tuhota epästabiileiksi todettuja tähtiä. Toisaalta tietyt asiat alkavat jo hiertää vuosien jälkeen nelihenkisen miehistön hermoja: noin kymmenen vuoden aikaväli maahan, komentajan kuolema ja hänen ruumiinsa syväjäädyttäminen, vessapaperin loppuminen traagisen tietokonevirheestä johtuvan räjähdyksen vuoksi, aluksen “maskottina” toimiva, lähinnä rantapalloa muistuttava kuriton elukka joka karkailee ja särkee paikkoja, eräiden miehistön jäsenten syrjäytyminen omaan ylhäisyyteensä jne.
Niinpä niin. Eipä ole se avaruusmatkailu loppujen lopuksi mitään herkkua. Pitkiä hetkiä ilman seuraa ja tekemistä. No, ainakin voit räjäytellä esineitä. Tai voit keskustella puhuvien pommien kanssa Sokrateen filosofiasta tai kunnella sangen ylimieliseltä kuulostavaa aluksen tietokonetta, joka muistuttaa hämmästyttävästi virkaveljeään(tai-siskoaan) Douglas Adamsin Linnunrata-kirjoista. Eli eipä ainakaan ole tylsää.
Maestro John Carpenter tunnetaan kauhun miehenä, jonka elokuvissa ei ainakaan kreisihuumori juuri kuki. Miehen ura ja ohjausvalinnat ovatkin kulkeneet viime aikoina hieman epäilyttäville sivuraiteille. Pimeä tähti on kuitenkin miehen varhaistuotantoa opiskeluajoilta, ja ehdottomasti miehen parhaimmistoa ja yksi parhaista satiireista koskaan.
Raina panee kybällä halvalle mm. Star Trekin, 2001- avaruusseikkailun ja muiden ö-luokan rymistelyjen teennäisiä filosofisia ja tekotaiteellisia ratkaisuja ja onnistuukin siinä sangen nerokkaasti, esim. kohtauksessa jossa sankarit yrittävät ylipuhua pommin olemaan räjähtämättä aluksen kyljessä. Myös starwarsimaisille söpöotuksille naureskellaan rantapalloa muistuttavan otuksen kohelluksia seuratessa. Itse asiassa elokuva valmistui jopa muutaman vuoden ennen Star Warsia.
Monet vähemmän kokeneet elokuvan katsojat saattavat ensi metreillä häkeltyä elokuvan ulkoasusta ja syytäkin on. Tätä tehdessä kaverukset Carpenter ja erikoistehostenikkari Dan O`Bannon eivät olleet läheskään multimiljonäärejä ja 60 000 taalan elokuva kuvattiinkin suurimmilta osin jälkimmäisen herran autotallissa. Lopputulos onkin lähellä avant-gardista huumetrippiä ja kun virittäytyy oikealle taajuudelle niin halpa ulkoasu ei haittaa vaan päin vastoin.
Elokuvassa on itse asiassa vain viisi näyttelijää, plus sekalainen joukko ääninäyttelijöitä ja elokuva-alan opiskelijoiksi he tekevät osansa paremmin kun hyvin. “Tehosteista” huolehtinut O`Bannon esittää myös yhden päärooleista melko kohkaavalla mutta teokseen sopivalla tavalla. Muutkin ovat erinomaisia, tosin Talbyn esittäjästä kerrotaan IMDB:ssä, että hänellä oli niin rasvainen aksentti, että tämän repliikit oli pakko dubata päälle. Sopisi kyllä toimenkuvaan enemmän kun hyvin.
Kokonaisuutena Pimeä tähti on yksi onnistuneimmista satiireista koskaan. Sen, minkä ylihyvä Spinal Tap tekee rockmuusikoiden ympärille muodostuneelle kultille, Pimeä tähti tekee yliarvostetuille sci-fi-klassikoille. Kokonaisuutena on melko absurdi sielunvaellus täysin omanlaiseen maailmaansa, jolle antaa pikantin lisäsäväyksen karmean näköiset halpistehosteet. Kaiken kaikkiaan tieteisroskan ystäville ja leffadiggareille pakko nähdä.
