Speed on ihka-aito muinaisjäänne ajalta, jolloin toimintaelokuvat vielä olivat Toimintaelokuvia isolla T:llä. CGI-tehosteista ei ole tietoakaan, kun epätasaisesta urastaan tunnettu ohjaaja Jan DeBont vyöryttää katsojan ihmeteltäväksi vauhtia ja vaarallisia tilanteita koko rahan edestä.
Juoni pähkinänkuoressa: kajahtanut räjähde-ekspertti asentaa elämää suuremman pommin täpötäyteen bussiin, bussi ja kaikki sen matkustajat ovat muisto vain, jos onnikan vauhti tippuu alle 50mph. Kovaa on siis ajettava, mikäli haluaa hengissä pysyä. Ja tämä asetelmahan tarjoaa herkulliset ainekset näyttäviin
Pääosassa patsastelee Keanu Reeves, joka jälleen kerran osoittaa omaavansa olemattomat näyttelijänlahjat. Riuskaotteisen poliisin fyysisessä roolissa hän kuitenkin onnistuu luovimaan läpi elokuvan suht uskottavasti. Ja kun elokuvan naisenergiaa edustava Bullock on oma pökkelö itsensä, voidaan katseet huoletta kääntää leffan todelliseen tähteen, eli Dennis Hopperiin, joka vakuuttaa maanisena psykopaattina.
Kokonaisuudessaan Speed on adrenaliinipitoista ajantappovihdettä puhtaimmillaan. Turha etsiä mitään punaista lankaa, yhteiskunnallista sanomaa tai syväluotaavia aforismeja. Speed ei peittele omaa aivottomuuttaan ja hyvä näin. Vastoin yleistä käsitystä Speed ei todellakaan kuulu 90-luvun toimintaklassikoihin, mutta ainakin se on rehellinen ja vieläpä melko sujuvakin.
nimimerkki: esimies
