Silloin kun leffasta jäävät kertakatsomiselta mieleen ainoastaan viat, on aika miettiä josko kannattaisi katsoa leffoja joko vähemmän tai ainoastaan päiväsaikaan. Kaikkien ansioiden unohtaminen on hyvin tyly kohtalo leffalle kuin leffalle. Uusintakatselut nosti myös Reindeer Gamesin osakkeita kummasti.
Kuva on sen verran jouluinen, että se rajoittaa ehdottomasti katsomisen talviaikaan. Avaus on aivan loistava, eikä sen kytköksiä muihin rakennekiehkuroihin voi ensimmäisellä kerralla katsoessa tajuta. Lopussa soiva imelähkö joulurallatus muistuttaa amerikkalaisen joulukulttuurin hirveydestä ja maan maisemia ja tapoja nähdään mukavasti. Kautta leffan nähtävät rynnäkkökiväärein varustautuneet joulupukit kertovat olemuksellaan sen, miten tähän touhuun kannattaa suhtautua, jotta saisi parhaan nautinnon.
Ben Affleckin kohdalla Reindeer Games on tärkeä poikkeus. Tyyppi on normaalisti mustan listani pergamentti ja verinen muste, Jackie Chanin ja Owen Wilsonin ohella eräs kaikkein ärsyttävimmistä jätkistä. Kaikilla heillä on karismaa kuin rutatulla kaljatölkillä. Hienosta suorituksesta Affleck kuitenkin ansaitsee kunnioittavan, hyväksyvän ja (onneksi) kuvitteellisen kädenpuristuksen. Hieman itselleni tuntemattomampi Gary Sinise toimii mainiosti virkistävän kärttyisenä sittiäisenä.
Rahanhajuiset ja tulivoimaiset ryöstöelokuvat ovat oikeasti tärkeä osa elokuvakulttuuria. Tämäkin on hyvin hallittu ja kiinnostava kokonaisuus, joka ei ota itseään liian vakavasti. Ryöstöelokuville eivät TV-lehtien kriitikkoa leikkivät snobistelijat ikinä myönnä yhtä ja puolta tähteä enempää ja patsaat jäävät luonnollisesti saamatta. Meikäläiselle sillä ei ole mitään väliä.
nimimerkki: Organismi
