Aikanaan, hieman vanhempana kuin varhaisteininä, näin Lukas Moodyssonin elokuvan Fucking Åmål. Elämää ja seksuaalisuutta kiihkeästi pohtivaan nuorukaiseen tällainen elokuva vaikutti paljon. Jostain syystä kuitenkin elokuvamaun muuttuessa ja syventyessä Lukas Moodyssonin nimi jäi alitajuntaan pimentoon. Vasta kun ohjaajan uutuus oli paikallisteatterin ohjelmistossa, alkoi joku takaraivon sisällä hakata vasaralla ja käskeä katsomaan elokuva, josta moni ammattilainen oli puhunut pelkästään hyvää.
Ytimekkään mahtipontisesti nimetty Me ollaan parhaita!, joka perustuu ohjaajan vaimon sarjakuvaromaaniin, on yksinkertainen kertomus kolmesta tytöstä, jotka murrosiän kynnyksellä yhteiskuntaa vastaan kapinoidessaan saavat idean perustaa punkbändi. Miesvaltaisen alan keskelle paikkansa valtaaminen ei ole kovin helppoa, varsinkaan kun joukon soitto- ja sanoitustaidot ovat varsin kirjavat.
Jokaisella kolmesta tytöstä on omat ongelmansa, jotka paikoin saattavat tuntua hieman kärjistetyiltä. Moodyssonin ohjauksen alaisina tyttöjen ilo ja ahdistus pääsevät kuitenkin tasapuolisesti esille eikä melodraamasta ole tietoakaan. Me ollaan parhaita! on parhaimmillaan aidon koskettava ja ääneen naurattava nuorisoelokuva, joka tempaa mukaansa musiikkimausta huolimatta. (Allekirjoittaneen on nimittäin vaikeampaa keksiä karmeampaa hakkaamisen ja rääkymisen kakofoniaa, joka kehtaa kutsua itseään musiikiksi, kuin punk.)
Tietyissä kohdissa elokuva muuttuu hieman liian sanomaansa alleviivaavaksi, pahiten silloin kun tytöt käsittelevät poikaongelmiaan. Kyllä, 13-vuotiaat tytöt eivät todellakaan osaa ratkoaa asioitaan järkevästi, mutta tuon iän itsekin kokeneena minulle koko kyseinen kohtaus ei näyttäydy uskottavana. Se sotii ikävästi elokuvan vahvaa realismia vastaan. Toinen omituisuus on loppukohtaus, jonka vielä jotenkin pystyin hyväksymään sen emotionaalisen intensiteetin vuoksi.
Särö on kuitenkin pieni erittäin näyttävässä elämänmakuisessa mosaiikissa. Moodysson saa päänäyttelijöistään esille loistavia tunteiden ilmaisuja, olivat kohtaukset sitten improvisoituja tai eivät. Kenties kaikkien aikojen parhaimman nuorisoelokuvien tekijän soisi tekevän tällaisia teoksia useamminkin.
