Draamaelokuva Love and Honor sijoittuu Vietnamin sodan aikoihin, kun Apollo 11 ollaan laukaisemassa kuuhun ja nuoret amerikkalaissotilaat pyrkivät selviytymään hengissä ansoja kuhisevissa vietnamilaismetsissä. Mickey Wright (Hemsworth) ja Dalton Joiner (Stowell) ovat sotilaita, jotka saavat puolen vuoden palvelusajan suoritettuaan viikon loman Hongkongissa. Kirjeitse juuri jätetyksi tullut Dalton päättää kuitenkin rikkoa lomasääntöjä ja lähteä Yhdysvaltoihin voittamaan rakastettunsa sydämen takaisin – eikä Mickey voi päästää parasta ystäväänsä reissulle yksin – ja näin alkaa kahden jenkkisoltun “karkumatka”.
Leffa on perusrakenteeltaan romanttinen draama, jonka tapahtumat tosin sijoittuvat täysin erilaiseen ympäristöön kuin moni muu lajityyppinsä edustaja. 1960-luvun Michiganin hippiyhteisössä pääasiassa seikkailevat amerikkalaissotilaat tuovat rainaan komediallisuutta, ja lasken kyseisen lisän pelkästään positiiviseksi puoleksi. Kun ajattelee, että elokuva käsittelee sotaa, rikkinäistä ihmissuhdetta ja tasapainottelua sotilaskarkuruuden ja isänmaan puolustamisen välillä, olisi lopputuloksesta saanut raskaan ja synkänkin. Tekijöiden sopivan rempseä ote kuitenkin antaa teokselle mahdollisuuden olla aidontuntuinen, samaistuttava ja elämänmakuinen.
Nälkäpelistä tuttu Liam Hemsworth aisaparinaan Austin Stowell hoitavat pääroolinsa kelvollisesti, mutta suuria kunnianosoituksia en nuorille miehille silti suo. Hemsworth vetää pelimiehen roolin hyvin ja ronskisti, mutta kun siirrytään tunnelmallisiin kohtauksiin, ei kaverilla kauheasti ole annettavaa. Hieman enemmän särmää ja charmikkuutta tuohon rooliin olisin häneltä kaivannut. Stowell puolestaan on ajoittain jopa puinen ja junttimainen, vaikka hänen hahmonsa on kirjoitettu romantikoksi. Kehut sen sijaan ansaitsee pilke silmäkulmassa kulkeva Teresa Palmer, jonka työskentelyä oli todella ilo seurata. Hänellä onkin kolmikosta eniten näyttelykokemusta ja kemiat tuntuivat kohtaavan vastanäyttelijä Hemsworthin kanssa vähintäänkin hyvin.
Debyyttiohjaukseksi 28-vuotiaalta Danny Mooneylta Love and Honor oli onnistunut ja näkemän perusteella miehen tuleviakaan töitä ei sovi heti kättelyssä lytätä. Elokuva jaksoi kiinnostaa alusta loppuun, siinä ei ollut lainkaan suvantovaiheita ja kokonaisuus oli ilahduttavan ehyt. Tarina kahden amerikkalaissotilaan lomasta hippikommuunissa on hyvä ja mielestäni teemoja käsiteltiin käsikirjoituksen puolesta hyvin, vaikka paljoa pintaa syvemmälle ei lyhyen keston vuoksi ehdittykään. Toki elokuvan kaava on tuttua perusmallia, mutta ei tässä lajityypissä hurjia juonikuvioita olla totuttu näkemäänkään. Ehdottomasti hyvä elokuva, jota voi kevyen draaman ystäville suositella ja uskon tekeleen uppoavan eniten nuoriin aikuisiin. Jättää katsojalleen hyvän mielen ja ainakin minulle jopa pari kysymystä mieleen kytemään – mikä tässä elämässä lopulta onkaan kaikkein tärkeintä?
