Leffassa mainitaan alussa että asiat mitä elokuva käsittelee ovat todellisia “aikuisten maailmassa” tapahtuvia asioita, mutta tarina on fiktiivinen. Feedin ydin on kertoa ihmismielen todellisesta fiksaatiosta, jossa hallitseva ruokkija-henkilö syöttää alistuvaa ja hyväksyntää kaipaavaa lihavaa naista entistäkin lihavammaksi. Vaikkei haluaisi, niin uskottava se on että tämä on pala kieroutunutta maailmaa.
Leffassa on tietysti enemmänkin lihaa luiden ympärillä ettei leffa jää pelkäksi läskien (siis oikeasti lihavien) taivasteluksi tai dokumentiksi. Päähenkilö Phillip Jacksonilla (Patrick Thompson) on australialainen poliisi, joka metsästää laittomia nettisivuja. Mies löytää nettiyhteisön, joka pyörii lihavien naisten ja painovedonlyönnin ympärillä. Mies matkustaa jenkkilään, jossa näyttää olevan yhteisön ylläpidon pääpaikka.
Aiheen sairaus ja inhorealistinen esitystapa pitää jollain ihme magneetin lailla TV:n ääressä vaikka sormi välillä hiplaakin stop-painiketta. Juoni on lopulta aika yliampuva, mutta syöttäjä-syötettävä -henkilöiden välillä oleva kiero riippuvuussuhde siloittelee hiukan överimmänkin juonen tasaiseksi inhottavaksi kokonaisuudeksi, jossa mikään ei ole enää liikaa.
Leffaa ei voi kyllä suositella kellekkään, mutta onhan tämä nähtävä jos haluaa katsoa inhottavia ja erikoisempia leffoja. Tämän tyylistä leffaa on kohtuullisen hankala pistetyttää. Se pitää penkissä, mutta kuvottavuudessaan se ei ansaitse paljoa pisteitä, joissa on kuitenkin kyse siitä minkä verran katsojana elokuvasta pitää. Vaikken siitä pitänyt niin leffa kuitenkin onnistuu varmasti siinä mitä sillä tavoitellaan.
Fiksaatioita on tässä maailmassa laidasta laitaan ja sille ei mitään voi. Jos henkilökohtaisella tasolla ajattelee leffan tuomia fiiliksiä niin se saa ainakin miettimään ruokailun sekä liikunnan oikeaa suhdetta enemmänkin. No, ehkä suosittelen elokuvaa jos olet päättänyt laihduttaa ja haet vielä syvempää motivaatiota.
