Elffin, Rainbown ja Black Sabbathin jälkeen -83 soolouralle lähtenyt Ronnie James Dio paiskaa eetteriin varsin tiukan livepläjäyksen. Dion soolouran alkuaikoja diggailevana tämä kyseinen pläjäys oli varsinainen pakkohankinta. Keikka on kuvattu 13.12.2002 New Yorkissa Roselan Ballroomissa. Setti on keskittyy vanhoihin klassikoihin unohtamatta muutamia paloja tuoreelta “Killing the Dragon” CD:ltä. Diolla on sen verran paljon biisihelmiä urallaan että niitä on aivan mahdoton sisällyttää yhteen DVD:hen, mutta onhan tässäkin onneksi jotain… Kyseessä on todellakin Heavy Metallin historian oppitunti kuten DVD:n takakansissa hehkutellaan.
Onhan R.J.Dio kyllä totta mooses vanhentunut, mutta jos vertaa vaikkapa Rollaattoreihin niin nuori sällihän tässä on vielä kyseessä. Mies on yksinkertaisesti Ozzy Osbournen kaltainen legenda, joka tosin pitää yksityiselämässään hiukan matalampaa profiilia ja ei ole näin aivan kaikkien huulilla tänä päivänä. Dio kävi pyörähtämässä 2003 Ruisrockissakin, valitettavasti ukon nykykunto jäi näkemättä, mutta onneksi on nämä musiikkipläjäykset.
Niin ja sitten itse lätty. Kestoa löytyy n. 100 min. Biisillisesti setti on kohdillaan ja soittopuoli kulkee kuin pendolino. Kyllähän nämä legendat löytävät ympärilleen poikkeuksetta oivia pelimanneja. Siitä saadaan todisteita mukaan mahtuvista rumpu- ja kitarasooloista. Kyseiset soolojutut kyllä hiukan naurattavat tänä päivänä, mutta näinhän se homma menee tässä genressä ja kyseessä on selkeä perinnejuttu, jossa lyömä- ja kielisoittajat todistelevat yksilöinä taitojaan.
Soundipuoli toimii ainakin DD 2.0 Stereona korvakuullokkeista kuunneltuna. Lätyltä löytyy myös DD 5.1 ja DTS -ääniraita, jotka pitää tarkistaa hiukan myöhemmin (kun uusi vahvistin saapuu). Kuva on 16:9 letterbox formaatissa. Kuvasuhde lämmittää suuresti 16:9 telkun omistajaa vaikka onhan terävämpääkin kamaa nähty. Kuten niin monessa musapläjäyksessä niin tässäkin sorrutaan väliin videopajaefekteillä kikkailuun. Kuvaa strobotellaan väliin sekä sävyjä vaihdellaan väristä ruskehtavanaan. Miksi näin? Eikö kuvan voisi antaa olla rauhassa? Onneksi suurin osa kuvasta on kumminkin ihan normaalia värikuvaa.
Extroista löytyy musavideo “Push”, jonka alku pistää nauramaan ääneen, sen verran huvittava se on. Homma on todellakin tehty huumorimielellä. Extroista löytyy myös Dion haastattelu, jossa ukko selittelee elämänfilosofiaansa ja suhteitaan vaikkapa uskontoon. Behind the Scenes on taas tosi amatöörimäistä touhua, jossa DV-kameran kanssa sohitaan backstagella ja roudausvaiheessa. Tyyli on että “mitäs kuvailet”, “tää tulee siihen DVD:hen”, “Ai jaa, hehe, heh”… Mukana on myös jo hiukan täytteeltä näissä musapläjäyksissä tuntuva kuvagalleria. Extrat eivät tosiaankaan paljoa sykähdytä, mutta pläjäyksen voima onkin itse musiikissa ja keikkataltioinnissa.
[B]Setti menee näin:[/B]
Killing The Dragon, Egypt/Children of the Sea, Push, Drum Solo, Stand up and Shout, Rock and Roll, Don’t Talk to Strangers, Man on the Silver Mountain, Guitar Solo, Long Live Rock and Roll, Lord of the Last Day, Fever Dream, Holy Diver, Heaven and Hell, The Last in Line, Rainbow in the Dark, We Rock.
Musiikki vaikuttaa aina kokonaisuuden arviointiin. Aiheeseen perehtyneillä pyörii takuulla sukat jalassa. Muille taitaa olla ihan sama ja näinhän nämä musahommat aina menee.
