Suomen Daltonien toilaukset tuli lööpeistä tutuksi koko valtakunnalle. Veljesparven veivauksia seurattiin ja niistä viisasteltiin TV:n virallisissa keskusteluissa. Eipä siis ihme että Markus Selinin komppania keksi tehdä aiheesta leffan jolle oli jo esimarkkinointi tehty.
Kuten näinä päivinä tiedetään, elokuva veti teattereihin ennätysyleisön. Ja tämä ei tapahtunut pelkästään elokuvallisilla ansioilla. Hienosäätö jää Pahoista pojista puuttumaan. Tarina etenee välillä töksähdellen ja yksittäisissä otoksissa huomio on tekstissa, eikä siinä miten se esitetään. Roolivalinnoissako lienee kuoppa?
Parhaiten homman klaaraa kokeneempi kaarti: Loiri, Franzen ja pari sivuosan tekijää. Jotenkin kokonaisuudesta tulee mieleen suureelliset kuviot, mutta rahkeet eivät Suomessa vielä riittäneet. Tosin lievä amatöörimaisuus yltää myös DVD:n perusteella muullekin alalle. Dokkarin lehdistötilaisuudessa toimittaja kysyy Franzenilta, että miltä tuntuu samaistua rikolliseen!?
Kohusta huolimatta, tai sen takia, leffa tuotti lievän pettymyksen. Aiheesta olisi voinut repiä enemmänkin. Poikien edesottamuksiin ei oikein pääse sisälle. Tai joku tökkäys katkaisee juonen, juuri kun leffa on uppoamassa katsojaan. Leffaa voi varmaankin suositella naispuolisille katsojille, joita takoitushakuisesti metsästetään hikisillä uroskropilla. Toinen kohderyhmä löytynee karvanoppa-autoista.
Kun DVD:n työntää masiinaan ensiksi lävähtää ruutuun mainoksia. Tähän saakka on totuttu että tuotteita sijoitetaan maksullisesti elokuvaan, mutta nyt piilottelun lisäksi maksajat pääsevät myös kotiruutuihin ihan mainoksen muodossa.
Kaikkiaan DVD:n parempi versio sisältää kaksi leffalättyä ja yhden musiikkilätyn. Tästä lienee kiittäminen em. maksajia.
