Vuosina 1986 ja 1987 Krzysztof Kieslowski kuvasi kuvamateriaalia todelliseen mestariteokseensa, Dekalogiin, jonka viides (ja mielestäni paras) osa päätyi myös pitkäksi elokuvaksi vuotta ennen sarjan valmistumista. Eroavaisuudet pitkän elokuvan ja Dekalogin episodin välillä liittyvät lähinnä henkilöiden esittelyyn. Lyhyt elokuva tappamisesta -elokuvan keskustana on kolme henkilöä. Jacek on parikymppinen nuorimies, jonka pikkusiskon ja isän kuolemat ovat jättäneet sisimpään tyhjän kolon. Piotr on juuri valmistunut asianajajaksi ja on tästä riemuissaan. Myöhemmin hän saa vielä pojan, jolloin tuntuu, ettei enää paremmin voisi mennä. Waldemar on keski-ikäinen taksikuski, joka naama virneessä tööttäilee puudeleille ja huutelee nuorille tytöille. Nämä kolme miestä eivät tunne toisiaan, mutta heidän kohtalonsa kuitenkin yhdistyvät. Jacekin elämä on tyhjää. Hän kiertelee Varsovaa tehden pikkutihutöitä, kunnes Waldemarin kyytiin päästyään kaikki hänen patoutuneet tunteensa vihasta suruun laukeavat kertaheitolla. Aikansa valkoista köyttä käsissä pyöriteltyään, Jacek kiertää sen äkkipikaisesti Waldemarin pään ympäri yrittäen kuristaa tämän. Helppoa ei homma ole, Waldemar kun ei suostu millään kuolemaan. Waldemarin avunhuudot auton töötin muodossa kantautuvat ainoastaan läheisen hevosen korviin, eikä ohi ajavan junankaan kuski näe tilannetta. Jacek päästä Waldemarin tuskistaan isolla kivenmurikalla lammen rannalla, jolloin ensimmäistä kertaa tämä kylmähermoinen nuorimies näyttää tunteensa päästäessään pieniä ja hätäisiä itkunpurkauksia. Jacek jää kiinni taposta vietyään tuon kohtalontaksin mukanaan. Piotr saa ensitöikseen Jacekin puolustettavakseensa, mutta pitää itseään liian kokemattomaksi tällaiseen tilanteeseen. Jacekille asetetaan kuolemantuomio, josta Piotr hajoaa täysin.
Lyhyt elokuva tappamisesta on armottoman kriittinen kuolemantuomiota kohtaan ja Kieslowski tuo mielipiteensä esille päällekäyvästi ja brutaalein kuvin. Lyhyt elokuva tappamisesta on rytmitetty erinäisten tappojen mukaan. Heti aloituskohtauksessa potkitaan herkempää katsojaa päähän, kun pikkupojat hirttävät kissan mattotelineeseen. Poikien tempaus on vain viatonta pojankloppien leikkiä verrattuna tulevaan, vaikka näytetäänkin lähes yhtä graafisesti kuin muutkin tapot. Kieslowski tuo näin esille, että ei ole väliä riistetäänkö henki eläimeltä vai ihmiseltä, elämä on aina yhtä arvokas. Keskikohdassa nähdään Jacekin ja Waldemarin raaka “yhteenotto” ja lopussa Jacekin julma teloitus hirttämällä. Jacekin ja Piotrin viimeinen keskustelu kahdestaan avaa kummastakin miehestä uusia puolia, jolloin jollakin aivan käsittämättömällä tavalla katsoja tuntee ensimmäistä kertaa sympatiaa Jacekia kohtaan, joka sentään on tappaja ja rangaistuksensa ansainnut, mutta tuomio tosin on kaikkien moraalikäsitysten vastainen. Toisen ihmisen hengen riistäminen missään tilanteessa ei tulisi olla hyväksyttävää, eikä näin ollen tähän pitäisi olla oikeutta myöskään valtiolla, ei siis varsinkaan valtiolla. Kosto ei koskaan ole oikea motiivi toisen ihmisen tappamiseen ja kostosta nimenomaan on kyse kuolemantuomiossa. Lyhyt elokuva tappamisesta aiheutti valmistuttuaan laaja kohua Puolassa, jonka seurauksena kuolemantuomiokin pysäytettiin viideksi vuodeksi. Mistään merkityksettömästä teoksesta ei siis puhuta.
Kuvaus on elokuvassa todella komeaa. Useasti Kieslowskin kanssa (ennen ja jälkeen tämän elokuvan) työskennellyt Slawomir Idziak käyttää ahdistuksen luontiin sinänsä yksinkertaisia, mutta harvoin nähtyjä, keinoja kuten vihreiden ja ruskeiden filttereiden käyttö. Kuvauksessa on nähtävillä myös mykkäelokuvamaisia kikkoja rajauksen suhteen – ‘kivenmurikkakohtauksessa’ kuva rajataan ympyränmuotoiseksi, niin että keskiössä näkyy vain Jacekin kauhistuneet ja tuskaa huokuvat kasvot. Zbigniew Preisnerin musiikit ovat alkupuolella harhaanjohtavia kauniine sävelineen, mutta muuttuvat kohtalokkaalla keskikohdalla luomaan jännitystä todella tehokkaasti.
Tarinaltaan Lyhyt elokuva tappamisesta on niin suoraviivainen kuin vain voi olla – tappo, jonka seurauksena toteutetaan valtion tekemä tappo. Kummatkin tunteettomia, kummatkin kauheita. Sanoma on vieläkin selkeämpi – kuolemantuomio on moraalisesti väärin. Lyhyt elokuva tappamisesta aiheuttaa jokaisessa katsojassaan reilua ajatusten juoksua ja tunteiden heittelehtimistä.
Näyttelijät tuovat pientä lämpöä muuten niin kylmään elokuvaan. Miroslaw Baka tulkitsee upeasti nuorta tunnontuskiensa kanssa kamppailevaa miestä, jonka teot eivät sieltä järjellisimmästä päästä ole. Jacek hahmona muistuttaa suuresti Lyhyt elokuva rakkaudesta -teoksen Tomekia, joka myös on tuskissaan, mutta päinvastaisesti kivun lievittämiseen, Tomekin keinot ovat itsetuhoisia. Krzysztof Globisz on innokkaana tuoreena asianajajana erittäin uskottava, tunteiden vaihtelun innokkuudesta kaikesta muuhun kuin innokkuuteen ensimmäisen tehtävänsä myötä Globisz hoitaa taidolla. Jan Tesarzin taksikuski on lämpöä herättävä ilmestys poikamaisine kujeineen. Katsoja saa tutustua henkilöön enemmän kuin muut, jolloin käy entistä selvemmäksi, että tämä kaveri ei missään nimessä “ansaitse” kohtaloaan. Kaikki kolme hahmoa kohtaavat hukkaan heitettyjen ihmiselämien virrassa, joista vain yksi heistä selviää hengissä, mutta kokee kuitenkin suurta henkistä tuskaa tapahtumaketjusta. Lyhyt elokuva tappamisesta ei ainoastaan sodi kuolemantuomiota vastaan, vaan tutkailee myös ihmisen mielen koukeroita – mikä ajaa jonkun niin raakaan tekoon kuin summittainen tappo vihanpurkauksena? Suoria vastauksia ei anneta, mutta niitä ei ole piilotettu niin syvälle, etteikö kuka tahansa löytäisi mieleisensä vastauksen kysymyksiin. Elokuvan tapahtumat eivät ole kaukaisesta unimaailmasta, vaan niin karua kuin se onkin, arkipäivästä. Lyhyt elokuva tappamisesta tuntuu suomalaisittain kaukaiselta, varsinkin valtion reaktion puolesta, mutta tilanteen järjettömyyden ja raakuuden tajuaminen ei ole kulttuurista kiinni. Jokainen länsimainen ihminen varmasti sisimmässään ymmärtää, että tappaminen on väärin, mutta miksi siis valtion suorittama tappo ei ole? Tähän kysymykseen tuskin ikinä saadaan vastausta. Lyhyt elokuva tappamisesta käsittelee jokaista ihmistä koskettavaa asiaa uskomattoman vaikuttavasti, eikä tippaakaan viihdyttävyyttä ajatellen.
Lyhyt elokuva tappamisesta on tärkeä elokuva ja käsittelee kuolemantuomiota ravisuttavammin, uskottavammin, uskaliaammin ja puhuttelevammin kuin kaikki saman aiheen Hollywood-elokuvat yhteensä. Todentuntuisuus tekee elokuvasta melkeinpä kauhistuttavan, eikä katsojakaan ole helpoilla. Lyhyt elokuva tappamisesta ei ole mikään helppo elokuva katsottavaksi, eikä sitä voi herkemmille katsojille suositella parhaalla tahdollakaan, mutta Lyhyt elokuva tappamisesta on siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – ehdoton mestariteos.
nimimerkki: The Wolf
