Hyvä lähtökohta: yksikään Harjunpää-kirja ei ole tuttu, niinpä suhtautuminen tähän elokuvaan on ”puolueeton” ilman oman mielikuvituksen tuottamaa ennakkokuvaa.
Elokuvaan on haalittu suomalaisittain korkean profiilin näyttelijöitä, joista Peter Franzén on totutusti tehnyt pääosissaan laatujälkeä. Niin nytkin.
Timo Harjunpää (Franzén) yrittää selvitä, teinityttärensä kuoleman aiheuttaman kiirastulen lisäksi, vakivaltayksikön ylikonstan tehtävistä. Kohdalle osuu metrossa tapahtuneiden murhien setviminen. Ja ylikonstan pää tukkeutuu vain lisää, kun vastustaja ui nahan alle. Kyseessä on paljon muuta kuin on-tapahtunut-murha-selvitetään-se -tyyppinen rikosetsivätarina.
Harjunpää ja pahan pappi on synkkä elokuva. Se on värjätty tummaksi ja väkivallan näyttämistä ei kaihdeta. Sillä jopa mässäillään. Mielestäni angstin näyttämiseen olisi riittänyt Franzénin loistava suoritus, mutta nyt ohjaaja Olli Saarela on selvästi tehnyt tietoisen valinnan viljellä niitä kuvia, jotka pyörivät päähenkilön päässä. Elokuvan ainoa heikkous piileekin lahtaamisessa. Sen minkä Seven tai Uhrilampaat jätti katsojan mielikuvituksen varaan, tuutataan tässä ulos. Samalla päähenkilön synkistely tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, mutta itse päätarina ei. Liekö ohjaajalla haussa shokkiefekti ja puheenaihe lehtien palstoille?
Franzénin lisäksi ässäroolin vetää Sampo Sarkola. Sliipin pörssimeklarin näköinen häiskä pitää linjansa kylmän niljakkaaana tyyppinä koko leffan ajan. Aika huimia suorituksia saa Suomi-filmeissä tulla, jos nämä kaksi ukkoa ohitetaan pystien jaon aikaan.
Jenni Banerjeetä lukuun ottamatta, muiltakin osin roolit ja tyypit istuvat synkkään kokonaisuuteen hienosti. Saarela taitaa olla aika guru henkilöohjaajana.
Harjunpää ja pahan pappi on hyvä suomalainen leffa, jossa on särmää ja tyyliä. Ainoa pisteitä vievä asia on angstirypemisen kesto. Meinasin jo marssia kirjakauppaan ostamaan Harjunpäätä, mutta sitten hoksasin että sitä virhettä en tee. Pidetään tämä leffasarjana, sillä toinenkin Harjunpää (Harjunpää ja rautahuone) on tulossa elokuvana. Sori Matti Yrjänä.
