Beckin (Haber) hyvä kaveri ja kollega Gunvald (Persbrandt) ajaa kolarin, jossa nuori kurdityttö kuolee. Samoihin aikoihin Beck tutkii “kyberkytän” Lena Klingströmin (suomalainen Rautelin) kanssa taksiräjähdystä, joka johtuu todella herkästi räjähtävää ainetta kuljettavan venäläisen miehen takia. Gunvald tutkii kolarinsa uhrin tietoja ja pian selviää että taksiräjähdyksellä ja Gunvaldin kolarilla olisi jotain yhteyttäkin.
Mikael Persbrandt tekee tässä Beckissä niin vahvan roolisuorituksen, että sille pelkästään pitää jo antaa puolikas pojo lisää. Mielenkiintoinen on elokuva, joka on kuitenkin jotenkin erilainen Beck, mutta silti mainio poliisijännäri. Aikaisempien osien synkkyyttä ei ole yhtä paljon, mutta Tukholman alamaailmassa silti yhä pyöritään. Draamapuoli on sulatettu rikostarinan kanssa todella hyvin yhteen ja elokuva etenee taas kerran vaivattomasti eteenpäin.
Vihdoinkin Gunvaldin yksityiselämää raotetaan enemmän. Hän joutuu käymään mielessään läpi todellisen helvetin, aika samanlaisen kuin Beck Valkeissa öissä. Ihan Beckin surun tasolle tämä ei pääse, mutta muuten tämä on melkein yhtä hyvä. Poikkeuksellisesti tällä kertaa ei leikellä mitään eri ruumiinosiaa irti, vaan Venäjältä tulevia salakuljettajia yritetään torjua. Draamaan yritetään todella panostaa, eikä se vain jää yritykseksi.
Kolme puoli tai neljä pojoa. Siinä välissä pujottelen. Tästä on tosin aikaisempien osien tiivis tunnelma hiipunut pois, mutta muuten elokuva on todella hyvä. Kjell Sundvallin tavanomaisesta ohjauksesta huolimatta tämä tullaan muistamaan aina parhaimpien Beckien joukossa. Beckin naapurina nähtävä Ingvar Hirdwall onnistuu taas kerran tuomaan huumoria peliin ja piristää katselukokemusta mukavasti. Tämä oli jotenkin aikaisempia osia jopa realistisempi, mutta Valkeiden öiden tasolle ei ihan päästä. Loppupolella ihan ihan vähän teos lusahtaa, mutta sitä lukuunottamatta mainio poliisitrilleri. Persbrandtin roolisuoritus on myös niin huikea, kuitenkaan Haberia unohtamatta, että kyllä neljä pistettä tipahtaa.
