Saksalaisen hittikoneen, Scorpionsin kultaiset päivät olivat 1980-luvulla. Sen jälkeen on bändiltä ilmestynyt satunnaisesti keskinkertaisia studio-albumeja, joiden hitit ovat olleet lähinnä radio-soitossa olevia rakkauslauluja. Bändin juuret lähtevät kuitenkin 1970-luvun alusta, jolloin yhtye teki huomattavasti menevämpää matskua riffiralleillaan. Vaikka äijien uraan mahtuu ylä ja alamäkiä, yksi asia on pysynyt aina laadukkaana: Yhtye on mahtava livenä. Kokoelmalevyjen kiroukseen joutuneet skorppioonit tekivät kuitenkin muista kokoelma-levyistään poiketen aikamatkan bändin historiaan akustisesti livenä tittelillä Acoustica. Dvd sisältää 21 kappaletta uran eri vaiheilta, ja muutama uusikin kappale on kaunistamassa kokonaisuutta.
Keikan aloittaa blues-henkinen ”The Zoo”, joka sytyttää yleisön mukavasti simppelillä riffillään ja melodisella kertosäkeellään. Muita mainitsemisen arvoisia hittejä on kaivatulla c-osalla uuteen uskoon sovitettu ”Holiday”, lyhyehköön rumpusooloon siivitetty Rhythm of love, aina menevä ”Catch your train” ja Klaus Meinen upea tulkinta Freddie Mercuryn ”Love of my life”-sonaatista. Muukin sisältö on kyllä veret seisauttavaa, mutta yhtyeen hitit on tullut kuultua niin monta kertaa, että ne ei välttämättä tästä jää päälimmäisenä mieleen.
Äänenlaatu on uskomattoman hyvä, ja instrumenteista saadaan kaikki mahdollinen irti. Kameroita on mukavan paljon tavallisista musa-dvd:istä poiketen. Lisää väriä show saa uusista instrumenteista, kuten sellosta, kosketinsoittimista ja erilaisista lyömä-soittimista. Dvd on kuvattu Portugalissa, jossa yleisö on nuorekasta ja energistä. Konserttipaikka on upeasti lavastettu. Lavashow on muutenkin mielekkään upeaa katseltavaa taustatanssijoineen.
Klaus Meinen ääni on vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen kristallinkirkas ja kauas kantava. Kitaristit Schenker ja Jabs ovat edelleen hyvässä tikissä, vaikkakin vuodet alkavat näkyä hiusten harvenemisen ja vähäpuheisuuden myötä. Ikuinen komppikitaristi Schenker pysyy linjassaan eikä yritä mahtailla, vaan pysyy hillityn rauhallisena, kuten aina. Ainoa heikko lenkki on yhtyeen nykyinen rumpali James Kottak, joka on imagollaan tuonut kyllä kaivattua nuorekkuutta bändin yleis-ilmeeseen, mutta pienet huolimattomuusvirheet kohdistavat kaipuun omatyyliseen Hermann Rarebelliin, joka ainakin hittien osalta on tehnyt varmempaa työtä kannuissa.
Kyseisen bändin neljä kertaa nähneenä voin sanoa että yhtyeen energia on jotain, joka tarttuu taudin tavoin, kun vain jaksaa keskittyä kuuntelemaan ja sulkee kaiken muun ulkopuolelle. Acoustica on ikimuistoinen live-taltiointi, joka kestää monet katselukerrat. Musiikinnälkäisille muusikonaluille ja kevyemmän Scorppareiden ikäpolvelle.
