Nykyajan Punainen Neilikka, tai Nykyajan ”Punainen neilikka”, perustuu löyhästi paronitar Orczyn seikkailukirjaan. Kirjassa eletään Ranskan vallankumouksen aikaa. Sen päähenkilönä toimii viekas brittigentleman, joka auttaa siniverisiä turvaan giljotiinin kidalta. Nykyajan Neilikka toimii tekoaikansa maailmassa, keskellä natseja, juutalaisten hyväksi. Näin leffa on luettavissa propagandaelokuviin, vaikkakaan sen tyyli ei ole vaahtosuisen julistava.
Leffassa alkuperäisen tarinan ylhäistä gentlemannia vastaa arkeologian professori Horatio Smith (Howard, joka esitti aikoinaan myös Orczyn luomaa Neilikkaa). Idea on hyvä, eikä toki jää ainoaksi niistä tekijöistä, jotka tekevät Nykyajan Punaisesta Neilikasta alkuperäistarinaa elävämmän. Nerokkuutensa hajamielisyyden taakse kätkevä proffa on eräässä mielessä kuin Indiana Jonesin esiaste. Saksassa hemmo piipahtaa oppilaineen aina ns. vähän kaivelemassa, jonka jälkeen moni juutalaistiedemies sivuuttaa natsien kynnet. Horatio ei mielellään sotkisi naisia mukaan puuhiinsa, mutta sievä vakoojatar Ludmilla (Morris) tuppaa niihin kuin väkisin. Ja kohta sitten on kumpaisenkin henki halpa kuin alelaarin makkara.
Vaikka elokuvan ohjannut Leslie Howard tunnetaankin parhaiten Tuulen viemään kestokutri-Ashleynä, hänen kykynsä eivät selkeästi rajoittuneet vain näyttelemiseen. Itse asiassa voisi jopa väittää, että Howardilla oli rytmitys, huumori ja makukin kohdallaan – ainakin tämän leffan ohjaajana. Rainan näyttelijät ovat yleisesti ottaen melko lailla osaavia, ainoastaan Howard itse sortuu pääroolissaan pahimpiin maneereihinsa ja lievään itsesensuurin puutteeseen. Elokuvassa nähdään typecast-kasvoja, mutta esim. Mary Morris on Ludmillana mielenkiintoisen etäällä eteerisistä Hollywood-kaunokaisista.
Kun nämä modernin Neilikan seikkailut aikoinaan julkaistiin 1941, niiden nykynäkökulmasta kohtalaisen säyseää tapaa kohdella natseja tuskin nähtiin Saksassa yhtä mukavana. Suomeenkin leffa saatiin sitten vasta 1945, pari vuotta sen jälkeen kun Leslie Howard oli ammuttu saksalaisten toimesta alas Biskajanlahdella. Tuhannen miljoonan miljoonaa turskausta! (Kuten kapteeni Haddock saattaisi todeta.)
