Tositapahtumiin perustuva leffa Tanskan suurimmasta ja amatöörimäisimmästä taidevarkaudesta. Isä ja poika, Mick ja Tom ovat pikkunilkkejä, jotka varastavat romua sun muuta ja myyvät sitä eteenpäin. Arvatenkaan tienestit eivät ole mitään päätähuimaavia vaan pikemminkin pennosia.
Heput saavat toimeksiannon että heidän pitää anastaa eräs vähemmän arvokas taulu, mutta nämä anastavatkin vahingossa Tanskan ainoan alkuperäisen Rembrantin, joka on kymmenien miljoonien kruunujen arvoinen teos. Miehiä väijyy kohta Köpiksen alamaailma ja poliisi. Tilannetta ei helpota yhtään että museo lupaa 1,5 miljoonaa kruunua varkauden ratkaisuun johtavasta vihjeestä.
Nämä tämän tyyliset pläjäykset viehättävät kovastikkin. Mukana on aimo annos mustaa huumoria ja meininki on muutenkin synkkää sekä karun arkista. Tuo on hyvä puoli näissä skandinaavileffoissa yleensäkkin verrattuna moniin jenkkituotantoihin. Rembrandt sai neljä Bodil-ehdokkuutta (mm. vuoden paras tanskalainen elokuva). Yhtään mainittavaa pystiä ei ilmeisimmin erääntynyt tekijöilleen, mutta se ei himmennä leffan viehätystä. Katsomisen arvoinen ilman muuta vaikkei ihan vedäkkään vertoja Kiinassa syödään koiria ja Vanhat miehet uusissa autoissa -pläjäyksille.
