Vladimir Menshov on ohjannut harvakseltaan, mutta kuitenkin toisella elokuvallaan hän sai merkittävästi kansainvälistäkin tunnustusta. Moskova ei usko kyyneliin sai kotimaassaan jopa 80 miljoonaa katsojaa, mikä on noin puolet enemmän kuin normaalisti. Tavallisesti tuohon aikaan Neuvostoliitossa kotimaisilla suosikkielokuvilla katsojia oli 40 – 70 miljoonaa, joten suosio oli
huomattavan suuri.
Moskova ei usko kyyneliin sai USA:ssa parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar -palkinnon, joskin kyseistä koristetta ei ohjaaja henkilökohtaisesti vaivautunut rapakon taakse hakemaan. Elokuvaharrastajan näkökulmasta on tietenkin ilahduttavaa huomata, että tuolloin kaiken tieteis- ja kauhuelokuvien kovan nousubuumin keskellä oli sosiaalista tilausta arkipäiväisemmillekin
teoksille.
Moskovaan sijoitetussa henkilödraamassa Antonina, Ludmila ja Jekaterina ovat asettuneet asumaan asuntolaan, jossa he jakavat keskenään materiaalisen omaisuutensa, haaveensa, huolenaiheensa ja ylipäätään arkielämänsä. Suurkaupunki kuitenkin repii ystävysten kohtalot erilleen. Antonina päätyy valitsemaan suunnakseen perheen perustamisen ja onkin pian löytänyt elämänsä valitun, jonka kanssa astuu avioon.
Ludmila ei ole aivan niin onnekas, mutta yritteliäisyyttä ja uskoa parempaan silti löytyy. Jekaterinakaan ei säästy tyypillisiltä arkielämän kiusallisuuksilta, mutta yksin selviytymisen antaman voiman myötä hänestä kasvaa määrätietoinen nainen ja kolmikon suurin menestyjä.
Menshov kuvaa kolmen tavallisen naisen elämän kehitystä Moskovassa esteettisen realistisella tyylillä. Kokonaisuutta hallitsee miellyttävä melankolian ja optimismin harmonia eikä juttu jää juurikaan polkemaan paikoilleen kuin ainoastaan pieniksi hetkiksi keskivaiheilla.
Hyvät samaistumismallit elokuvan päähahmot tarjoavat
todennäköisesti varsinkin nuorille naisille, koska juonessa ei juuri pysähdytä venyttämään epätoivoisten tilanteiden aiheuttamaa henkistä lamaannusta, sillä kaikkeen löytyy lähes aina enemmän tai vähemmän ilmeinen ratkaisu.
Yllätyksillä on myös osansa juonessa, jossa annetaan painoarvoa eritoten yksilön henkilökohtaisten saavutusten merkitykselle sosiaalisessa hyväksynnässä. Aina on hyvä muistaa, että edestä se syömätön löytyy ja ahkeruus on tie onneen.
