Westernien vakiokasvo Randolph Scottin johtama etelävaltiolaisten sotilasjoukko hyökkää jenkkien kultalähetyksen kimppuun, tappaa vihollisen viimeiseen mieheen ja vie kullan, kuten käsky on korkeammilta tahoilta käynyt. Vaan niin on päässyt käymään, että sisällissota on ehtinyt loppumaan käskynjaon ja sen toimeenpanon välissä, eikä kukaan ole kertonut sankareillemme mitään! Periaatteessa ei tunnu mukavalta lähteä hattu kourassa palauttamaan saalista ja anelemaan erehdyksen varjolla anteeksiantoa, mutta toisaalta kiinnijäämisen ja hirsipuunpelkokin on kova.
Hirttosilmukka on tasaisen varmaotteinen peruswestern, jollaisia mahtuu 13 tusinaan, mutta jollaisen toisaalta jaksaa katsoa missä tilanteessa vain. Filkka jäi ohjaajansa Roy Hugginssin ainokaiseksi, mikä pistää vähän harmittamaan, sillä jälki on debyytissä jo hyvää, ja mikäli mies olisi päässyt tekemään lisää länkkäreitä vaikkapa juuri Scottin kanssa, olisivat tulokset voineet olla vieläkin muistettavampia, mutta Huggins siirtyi leffan yllärimenestyksestä huolimatta täysipäiväisiin hommiin tuotanto -ja TV-puolelle.
Randolph Scott on tälläkin kertaa se leffan kantava voima. Karismaattinen ja jäyhä ukko jää nykyään turhan usein ns. suurempien starojen varjoon kun vanhoja hyviä aikoja muistellaan. Eihän Scott ole millään John Waynen tai Clint Eastwoodin veroinen näyttelijä, mutta varsinkin länkkärisankarina silti lähes jopa näiden veroinen ja pitkän puhdetyön lajityypin parissa tehnyt ammattilainen, jonka nimi DVD-kotelon kannessa saa meikäläisen lähes varmasti tarkistamaan tapauksen, on se niin jämpti jätkä meinaan. Vielä ei ole pettänyt, ja tuskin tulee pahasti pettämäänkään.
