Hugh Grant on taidemyyjä Michael Felgate, joka päättää tutustua kosimansa Ginan (Tripplehorn) sukuun. Perhe vaikuttaa sangen mukavalta, mitä nyt Ginan isä (Caan) vaan sattuu olemaan mafiaperheen pää. Eipä aikaakaan kun Michael on tahtomattaan osallisena rahanpesuun ja murhaan lempinimellä Sinisilmä-Mickey.
Mafiaparodioita on nähty hillittömästi, eikä Sinisilmä-Mickey ole mikään poikkeus genressään. Pilaa tehdään muun muassa tappopuuhista ja italialaisaksentista, eikä mitään tuoretta juttua juuri esiinny. Vaikka yksikään vitseistä ei tipauta katsojaa sohvalta, on niilläkin ne pienet hetkensä jotka tekevät rainasta paikka paikoin peräti nautittavan.
Hugh Grant on juuri niin ärsyttävä kuin ennenkin (ja faneille varmaankin juuri niin ihana). Michaelin rooli on jätkälle niin tyypillinen kuin olla ja voi; kömpelö ja “hurjan hauska” brittiherrasmies uudessa oudossa tilanteessa. Ärh. Muu kasti on kuitenkin OK – jos ei muuta niin ainakin on leppoisaa bongata mafialeffoista ja Sopranosista tuttuja naamoja.
Sinisilmä-Mickeyssä ei ole oikeastaan kummemmin valittamista, mutta se ei tuo myöskään mukanaan yhtään mitään uutta. Mafiapilkat eivät ole jostain syystä koskaan erityisemmin uponneet meikäläiseen. Kuitenkin ihan leppoisasta leffasta kolme tähteä, Grantista puolikas pois.
