Keskinkertaiset nyrkkeilijät, parhaat kaverukset Cesar Dominguez (Antonio Banderas) ja Vince Boudreau (Woody Harrelson) saavat yllättävän tilaisuuden päästä taistelemaan nyrkkeilyn keskisarjan mestaruudesta. Ainoa ongelma on se, että he joutuvat taistelemaan toisiaan vastaan, ja vain voittaja pääsisi mestaruusotteluun. Vittumainen nyrkkeilypromoottori Joe Domino (Tom Sizemore) haluaa miehet vielä samana iltana areenalle, tai muuten ei hyvää seuraa. Miehillä ei ole paljoa aikaa, kun on kerittävä Los Angelesista Las Vegasiin ja käytettävissä ei ole muuta kuin Cesarin tyttöystävän (Lolita Davidovich) auto. Matkaan tarttuu myös mukaan aasialainen liftari Lia (Lucy Liu), joka tuo omat mutkansa reissuun. Tässä lähtöasetelmat muka-hauskaan ja turhaan road-movieen.
Matkan aikana heitetään kuivaa läppää, heittäydytään tunteellisiksi, jauhetaan tyhjänpäiväisyyksiä, harrastetaan seksiä ja puhutaan nyrkkeilystä. Vähitellen kaveruksista muuttuu pahimmat viholliset kun ottelu alkaa tehdä tuloaan.
Henkilöhahmot ovat stereotyyppisiä. Varsinkin Tom Sizemoren näyttelemä promoottori Joe Domino, joka ei malta olla karjumatta kirosanoja puhuessaan nyrkkeilybisneksen vaikutusvaltaisille herroille. Cesarin tyttöystävä Grace tuntuu tietävän enemmän nyrkkeilystä kuin alan ammattilaiset Cesar ja Vince yhteensä. Elokuvan lopussa jännitystä yritetään luoda siten, että molemmat miehet käyvät kanveesissa sata kertaa ja nousevat täpärästi pystyyn aina viimehetkellä. Leffan päätarkoitus on kai viihdyttää; sai ainakin minut haukottelemaan ja katselemaan kelloa useampaankin otteeseen. Elokuvan nimen suomenkielinen käännöskin on hirveä katastrofi: Knockout – kehäketut. Ainoa kehuttava asia elokuvassa on sen hieno soundtrack. Muutaman biisin ajaksi voikin leffan katsomisen unohtaa tyystin, ja kuunnella vain kauniita sävelmiä. Yksi piste siis siitä.
nimimerkki: Low Rider
