Gabriel Feraud (Harvey Keitel) ja Armand d’Hubert (Keith Carradine) ovat upseereita Napoleonin ajan Ranskassa. Heidän välilleen syttyy kiista ja vaikka d’Hubert mielellään jättäisi asian sikseen hänen tapansa ei ole peräytyä haasteista. Ainoa keino välttyä taistelemasta Feraudia vastaan on pysyä korkeammalla virka-asemassa, kaukana hänestä tai sodassa. Aina se ei onnistu ja vuosien ajan he taistelevat aina Feraudin aloitteesta. Kahinointi jatkuu katkeraan loppuunsa asti.
Keith Carradine tarinan varsinaisena päähenkilönä pysyy melkoisen pinnallisena, mutta kyseessä onkin pääasiassa hiljainen uraansa rakentava ammattilainen joka ei ota asioita henkilökohtaisesti ja jonka pokerinaama ei helpolla petä. Lisäksi d’Hubert osaa olla tarpeeksi kaukonäköinen valmistautuakseen taisteluihin joita hän väistämättä tulee käymään Feraudia vastaan ja hän osaa olla myös julma. Harvey Keitel on täydellinen vastakohta: äänekäs, kiukkuinen, kuolemaa uhmaava ja itsepäinen, mutta viimeksi mainittu on päähenkilöiden jakama piirre. On siinä muitakin näyttelijöitä, mutta heihin ei ole syytä kiinnittää huomiota, sillä heitä ei edes huomaa dramaattisesti tärkeiksi. Ainoastaan Feraudin ja d’Hubertin kiistalla on merkitystä ja sekin on loppujen lopuksi absurdi.
Ridley Scott on ohjannut useita hienoja klassikkoelokuvia, mutta hänen uransa käynnistyi tästä yksinkertaisesta kaunakuvauksesta. Pitkästä kerronta-ajasta huolimatta se pysyy tiiviinä, sillä ainoastaan hetket jolloin Feraud ja d’Hubert ovat toistensa kurkuissa kiinni näytetään ja heidän kehittyvistä uristaan näytetään vain viitteitä. Joka tapauksessa Feraud ilmestyy yleensä sattuman vuoksi d’Hubertia vaivaamaan ja he taistelevat sääntöjä noudattaen kunnes toinen kuolee. Se tarkoittaa sitä että uupuneet ja haavoittuneet taistelijat huitovat toisiaan miekoillaan kuin äärimmäisen uupuneet ja haavoittuneet taistelijat joista kumpikaan ei enää jaksa muuta kuin nojata toiseen ja puuskuttaa kuin veturi. Realististen taisteluiden lisäksi kuvaaja Frank Tidy antaa runsaasti silmäkarkkia jyhkeiden maisemien ja puvustuksen muodossa.
Pienehköä budjettiaan näyttävämpi ja hyvin näytelty tarina pitkästä ja typerästä kaunasta. Kaikki kerronnan ja sisällön hienoudet ovat liian hienovaraisia, sillä ne ovat pääasiassa teknisiä ja tämä tekninen taidokkuus pitää tarinan sisällön piilossa.
