Jos hirviöleffan aiheena on ylälahko Selachimorphaan kuuluva vesielikko niin voit odottaa valtavaa laumaa idiootteja jotka se syöpöttelee hyvällä ruokahalulla naamaan. Lisäksi voit odottaa erikoistehottomuuksia, kehnoja B- ja C-sarjan näyttelijöitä ja käsikirjoituksen joka voidaan lukea suurikaliiberisella konetuliaseella ilman että vaikutusta mitenkään huomaa. Tietysti poikkeuksia on ilmenneeseen ilmiöön ja nyt käsittelyssä oleva [I]Dinoshark[/I] [U][B]ei[/B][/U] ole sellainen. Se on juuri sitä ihteään Roger Cormanin New Horizons Picture-lafkalta jonka ansioluettelo on täynnä vakuuttavan rotupuhdasta siipikarjaa.
Juoni on pelkkä tekosyy laittaa (pääosin) kömpelöllä CGI:llä toteutettu epämääräinen vesielikko syöpöttelemään tarpeettomia statisteja ja tiedemies Frank Reeves (Roger Corman) haraa vastaan. Kuitenkin epämääräiset päähenkilöt (Eric Balfour, Iva Hasberger) alkavat jäljittää esihistoriallista elukkaa. Luvassa on takeltemattomalla rytmillä valtava annos herkullisen mureaa, mehukasta ja typerää siipikarjapihviä. Gallopavo-anturi rätisee tyytyväisenä leffan höpökäänteiden kieppuessa olemassaoloon. Ongelma on siinä että jotkut ottavat leffan aivan liian vakavasti ja nakertavat hupiarvoa.
Käsikirjoitus on melkoisen surkeaa tekoa, mutta mukana on kaikki genren ja laadun vaatimat pilkkeet ja kohtaukset. Viranomaiset haraavat vastaan, ötys syöpöttelee turisteja hyvällä ruokahalulla ja luonnollisesti pamautetaan pois olemassaolosta. Noiden toiminnallisten hetkien välissä on jesseteippiä jolla leffa pidetään kasassa. Luvassa on myös huonolaatuista mustaa komediaa.
Näyttelijäntyö on pääosin siedettävää, sillä hahmot ovat ohuita kuin pahviukot. Leffan takapiru Roger Corman tekee laajennetun cameon tiedemiehen roolissa.
Jep – New Horizons Pictures saa aikaan calccunaleffan joka ei kohoa U.S. Prime-luokkaan vaan jää ainoastaan U.S. Choice-tasoon. Soveltuu mainiosti leffamaratonin kevyeksi alkupalaksi ja mitään muuta ei tältä leffalta pidä odottaa.
