Olen aina pitänyt Emmerichistä ja suuren budjetin ja suurien tehosteiden ”maailmanlopun leffoista” joissa kassakoneen kilinä ja hollywood haisee ja kovaa, vaikka jotkut pitävät tätä ominaisuutta huonoutena niin itse jollain omituisella tavalla pidän siitä. Toki enemmän sieltä sitä roskaa tulee mutta välillä tulee myös 2012 kaltaisia massiivisia ja viihdyttäviä pätkiä ilman sen kummempaa sanomaa.
2012 juoni on aika yksinkertainen 21.12.2012 Maya intiaanit ovat ennustaneet maailmanlopun tulevan tai ei välttämättä maailmanlopun heidän ajanlaskunsa vain loppuu silloin. Maailmanlopun tulemista seurataan pääosin eronneen perheen isän/sci-fi kirjailija Jackson Curtisin (John Cusack) kautta joka yrittää pelastaa perheensä sekä geologisti Adrian Helmsleyn (Chiwetel Ejiofor) silmin, josta myöhemmin tulee USA:n presidentin tieteellinen neuvonantaja. Jacksonin ja hänen perheensä matka ympäri maailman on omalla tavallaan road tripmainen, mukaan mahtuu vielä kohtaamisia salaliittoteoreetikon (Woody Harrelson), Venäläisen miljardöörin (Zlatko Burić) ja nuoren munkin ja hänen perheensä kanssa. Toisaalla taas seurataan Helmsleyn moraalisaarnoja ja hänen matkaansa valkoisen talon isojen poikien kanssa, sitten onkin jo soppa keitetty eikä se nyt pahanmakuinen soppa ollutkaan. Mutta eipä enempää juonesta.
Elokuva on täynnä toinen toistaan hienompia CGI tehosteita ja välillä tunnetut maamerkit ja nähtävyydet tuhotaan sekä myös maa repeilee ja kokonaisia kaupunkeja valuu mereen. Näistä mielenkiintoisempana kuvataan kun Sikstuksen kappelissa olevan Michelangelon kaikkien tuntema maalaus Aatamin luominen repeytyy kahtia sillä se osuvasti symboloi sitä että nyt olisi aika pyytää syntejä anteeksi ja rukoilla jumalaa.. koska nyt sitä tarvitaan. Tehostepuoleen on mielestäni nähty kyllä vaivaa ja osa tehosteista näyttää jopa yllättävän aidoilta. Kun lisätään vielä tehosteiden keskelle (pieni spoiler) Jacksonin limusiini jolla painetaan kaasu pohjassa läpi romahtavan maan ja lasisten pilvenpiirtäjien voi ajatella että nyt menee vähän liian kliseiseksi mutta se ei haittaa, ei tämänkaltaissa leffasssa jota ei ole tarkoituskaan syyniä siitä kuinka epäaitoa ja kliseistä menoa paikoin on.
Näyttelijät suoriutuvat osistaan ihan kelvolla paitsi Cusack ja hänen roolinsa on jokseenkin tönkkö. Mutta Chiwetel Ejiofor suoriutuu oikeen mainiosti sekä kunniamaininta Woody Harrelsonille joka esittää oikeen hienosti hurahtanutta ja suolakurkkuja popsivaa radiojuontaja/salaliittomiestä. Lapsinäyttelijä osastokin onnistuu mainiosti. Emmerich yrittää myös luoda tunteikasta menoa ja onnistuukin tässä yllättävän hyvin mm. kun seurataan kahden vanhan jazz-muusikon Tonyn ja Harryn (joka on muuten Helmsleyn isä) tietä kohti loppua loistoristeilijällä sai allekirjoittaneen jopa herkistymään.
Erityisesti suosittelen jokaiselle joka pitää katastrofileffoista. Tämä on visuaalisesti erittäin komea elokuva, ja sen huomaa viimeistään katsoessaan Blu-raylla ja 5.1 kotiteatterisarjalla ellei käynyt tarkastamassa teosta jo teatterissa.
Tehosteilla marinoitu 2012 on selkeästi siis Emmerichin paras leffa joka kliseistään huolimatta on onnistunut ja paikoin hyvin jännittävä. 2012 onkin niitä rainoja jotka todistavat että elokuvassa ei tarvitse olla kummempaa sanomaa loistavaa näyttelijätyötä taikka niin kovin realistista menoa. 2012 on ainoastaan viihdetarkoitukseen ja parasta myös niin, joten anna vaan tehosteiden ja muun ”hömpän” viedä mukanaan.
