Danza Macabran nimestä voi jo päätellä, että luvassa on makaaberia kauhua italiasta. Leffa liikkuukin hyvin lähellä bavamaista kauhistelua, vaikka itse makaaberin kauhun kuningas ei olekaan rainaa ohjannut. Ohjaajana toimi Antonio Margheriti. Hänet voidaan muistaa elokuvista Last Hunter ja Cannibal Apocalypse. Käsikirjoittaja Sergio Corbucci sen sijaan tunnistetaan varmasti paremmin spaguistaan.
Elokuvan juoni on selvä kopio monista klassikoista. Miehet lyövät vetoa siitä, pystyykö toinen heistä viettämään yön karmivassa linnassa. Pian linnassa yötään viettävä mies saakin huomata, ettei hän ole yksin. Ovet paukkuvat ja kynttilät sammuvat.
Makaaberin kauhun valta-aikaan tehty Danza Macabra on ristiriitainen tekele. Se on hyvin laahaava, mikä näkyy tosin muissakin ajan elokuvissa. Hidastempoisuuden voi laskea hyveeksikin, mutta tällä kertaa se on kuitenkin elokuvan suurin kompastuskivi. Alati sammuvat kynttilät ja niiden uudelleen sytyttäminen alkavat rasittamaan joskus siinä viidennen kerran kohdalla. Ovien paukutteluakaan ei ole säästelty, mikä käy myös pidemmän päälle puuduttamaan.
Ainostaan b-luokan näyttely antaa elokuvalle pientä huumoriarvoa. Parhaiten roolissaan onnistuu huvittamaan spartalaista miestä muistuttava atleetti, joka kummittelee käytävillä ja välillä myös painii pääosan kanssa. Näissä kohtauksissa on juuri sitä, mitä elokuva kaipaa: pientä piristystä kaiken sen pimeyden keskellä.
Danza Macabra on tyyliltään hyvin lähellä Bavan elokuvia. Lisäksi se on vielä tarkoituksella kuvattu mustavalkoiseksi. Kikalla haetaan selvää tunnelmaa, joka valitettavasti on enemmän koominen kuin pelottava.
