Jo kansikuvan perusteella [I]Cyborg Cop[/I] herättää pelon- ja inhonsekaista kiinnostusta. Samalla tavalla kuin kymmenien autojen ketjukolari joka tukkii Autobahnin väännellyillä ihmisruumiilla. Epämääräisessä juonessa ex-DEA-agentti Jack Ryan (David Bradley) saa kuulla velipoikansa (Todd Jensen) kuolleen epämääräisissä oloissa ja luonnollisesti alkaa penkoa asiaa. Lisäksi soppaan liittyy huumeparoni Kessel (John Rhys-Davies) joka kyborgisoi ihmisiä omiin tarkoituksiinsa. Mukana on onneksi miellyttävän bassoja bensaräjähdyksiä, autojen jäähdytysnesteenä on yhä nitroglyseriini ja kaiken kruunaa vyölaukku jolla ei ole mitään virkaa.
Michael Dudikoffin halpisinkarnaatio David Bradley yrittää näytellä pääroolin ja vaikka potkiminen sujuu ei hänen muista kyvyistä voi paljoa sanoa. John Rhys-Daviesin motivaatiota voi miettiä, mutta saipahan ilmaisen aurinkoloman ja tilaisuuden näytellä riemukkaasti yli ja vielä koko ajan. Muita näyttelijöitä ei tarvitse mainita, mutta hauskoja aksentteja saa kuunnella.
Ohjauksesta vastaa Sam Firstenberg ja kovasti mietin millaisessa mielentilassa hän on ollut, sillä [I]Cyborg Cop[/I] on täynnä klaffivirheitä ja WTF-päätöksiä. Puhumattakaan siitä että siinä ei ole kyborgijeparia. Siinä on ex-jepari ja kyborgeja, mutta ei kyborgijeparia ja lisäksi pääkyborgi (Rufus Swart) on hykerryttävän muovinen.
Lopputulos on nautittavan herkullinen C-sarjan kalkkuna-äksön. Taitaa olla calccunaelokuva kyseessä ja suuresti nautin sen käsittämättömyyksistä ja massiivisista bensaräjähdyksistä. [I]Cyborg Cop[/I] on leffa joka on tehty bensaa säästelemättä ja laadusta välittämättä ja se on täynnä verisuonet tukkivaa siipikarjaa. Ainoa calccunaherkkua heikentävä seikka on Ruy Filipe ja tämän käsittämätön päätös tuoda mukaan [B]täysin[/B] tarpeeton vyölaukku.
