Raid tappaa talossa ja puutarhassa. Niin raa`asti kuin asiakas tahtoo. Raid suojelee tai pahoinpitelee ketä tahansa… kunhan hinnasta sovitaan. Raid on torpedo. Alamaailman tappaja ja legenda. Hän kuin mustanaamio. Mies, joka ei kuole. Nämä sanat syöpyvät mieleesi, jos luet koko Raid-kirjasarjan tai katsot TV-sarjan. Kirjoissa on jokaisessa oma juoni, mutta sarjassa on vain yksi itse keksitty. Silti sarja perustuu paljolti Harri nykäsen keksimiin hahmoihin ja paikkoihin.
Raid(Kai Lehtinen) on siis ammattitappaja, joka on palaamassa Suomeen erään vanhan kaverin pyynnöstä. Uki Kukkamaa(Esko Salminen) kuuluu vanhaan Marabou-jengiin, joka sai lähtönsä Ruotsista. Uki on palkannut Raidin etsimään tyttärensä ja Raidin vanhan rakkauden Merjan tappajaa. Uki epäilee Esconia. Suurfirmaa, jossa Merja työskenteli. Apua Raid saa Porno-Sundmanilta(Juha Muje) ja asehullu Takamäeltä(Kari Sorvali). Mukaan tulee myös myöhemmin nätti nakkikioskin myyjätär(Mari Rantasila). Toisaalla Komisario Pal… Eiku Jansson(Oiva Lohtander) yrittää karistella liikakiloja ja etsiä poliisimurhaajaa. Apuna hänellä ovat Hopo(Pekka Huusko) ja Susisaari(Kirsti Väänänen). Jansson joukkoineen joutuu porautumaan syvälle suomalaisen korruption syövereihin. Kukaan ei ole puhdas ja matkaa haittaa v-mäinen pomo Hakala(Tuula Nyman). Kumminkin, jo alusta näyttää siltä, että sekä Jansson, että Raid etsivät samaa miestä. Hammar(Tapio Liinoja).
TV-sarja tuli vuosi tai pari sitten telkkarista, mutta minulla ei siihen aikaan sytyttänyt. Pari jaksoa tiirasin, mutta en näkenyt minkäänlaista hohtoa. Kerran kirjastossa mietin minkä kovakantisen romaanin lainaisin sueraavaksi. Päähäni palkähti yhtäkkiä Harri Nykäsen tekeleet. Raid osui ensimmäisenä kouraan ja nyt olen lukenut ne kaikki lukuunottamatta uusinta “Raid ja legioonalainen” Elokuvankin kävin katsomassa ja siitä heräsi virike, että pitäisiköhän sarjakin katsastaa.
Kovin monia hyviä suomalaisia rikossarjoja ei ole tehty. Tämä on paras. Ylivoimaisesti. Henkilöhahmoja on lukematon määrä ja luonteet eivät ole paperinohuita liuskoja vaan tiiliskivikirjojen paksuisia. Helsingin katukuva on todella rikas ja uskottava. Kaikki on todella paskaista ja rikollisia kävelee joka puolella ja spurguja makailee ties missä. Käveleekö siellä todella Maradonan kaltaisia kahjoja?
Näyttelijät ovat myös mahtavia. Kai Lehtinen on vähänpuhuva huuliharppukostaja. Aivan kuin länkkäreissä. Hevonen on vain vaihtunut mersuksi. Oiva “Suomen Brando” Lohtander teki Venlan arvoisen työn ja ei ihmekkään. Mies pitää naaman peruslukemilla ja ei paljoa pukahdakkaan, mutta ne yksioikoiset lauseet ovat niin ihanan kyynisiä mitä milloinkin kohtaan ja jopa humoristisia. Esko Salminen on Ukin surevassa roolissa omiaan ja Juha Mujen Sundman tarjoaa lisää humoristisia pilkahduksia. Mari Rantasila laulaa sarjan sydämensärkevän laulun ja näyttelee samanlaista kyynistä hahmoa kuin Lohtanderkin. Ainoa ero on se, että hän on nainen. Pieniä, mutta vahvoja sivurooleja tarjoillaan Ratsumies-nimisestä rekkakuskista Esconin entiseen pomoon.
Sarjan luonno on todella länkkärimäinen. Kai Lehtinen on kuin Clint Eastwood ja viimeinen jakso muistuttaa hyvin paljon “kumpi vetäisee ensi” taistelua. Hiljainen tunnuskappale on myös oiva tunnelman luoja hiljaisiin keskustelukohtiin. Kuvakulmat keskittyvät paljon kasvoihin, joista voi lukea oikeastaan hahmon silloisen tuntemuksen. Jopa Raidilta. Tämä myös muuttaa käsityksen Suomesta. Nyt minä uskon, että täällä sivistyksen kehodossakin on korruptoituneita herroja, joille me työväenluokka olemme paskaa.
Tämä on sanalla sanoen paras suomalainen sarja. Epäilemättä. Kaikki pelaa. Näyttelijät, musiikki, käsikirjoitus ja ohjauskin. Toista Raidia ei voi tehdä ellei siinä ole prikulleen sama kaarti kuin edellisessäkin. Tämä on taidetta.
