Huonosti menee ameriikassa. Päätön ratsumies nousee vetisestä haudastaan riivaamaan ihmiskuntaa, kukaan ei tiedä miksi rattastaja on kammenut esiin kettingeillä lukitusta arkustaan joka on nakattu keskelle vuolasta virtaa. Onneksi samaan aikaan herää myös tarinamme sankari Ichabod Crane jostain ihme multakuopasta. Vuosia on kulunut rapiat kaksisataa sitten viime näkemän, eikä mies itsekään ymmärrä mitä kummaa on tapahtunut.
2010-luvun ihmeellisyydet kuten autot ja donitsit aiheuttavat lievää hämmästelyä Ichabodin suunnalta, joka myöhemmin paljastuu todelliseksi multitalentiksi polyglotiksi. Sen sijaan ympäröivä maailma joutuu jo tovin nieleksimään tämän oudon 1700-lukulaisen kummajaisen kanssa.
Jottei kellekään jäisi epäselväksi, että Ichabod todellakin on liki keskiajalta kotoisin, on hänet merkitty epämääräisellä poninhännällä sekä parralla. Ylipäätänsä habitus asuineen muistuttaa jonkinlaista kompromissia operettipellen ja merirosvon välimaastosta. Onneksi hän kuitenkin vääntää tiukkaa brittienglantia selkä suorana, erottuen näin edukseen veltoista amerikkalaisista pullamössöistä.
Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan ihan OK-tasoa, eipä tämmöiseltä voi kummoisia odottaakaan. Juoni on melkoista huttua, päätön ratsumies on itse Kuolema ja ne kolme muutakin hevosmiestä tahtoisivat tulla meidän maailmaamme nostattamaan havokkia. Joka jaksossa painiskellaan erilaisten kauhuskenaarioiden kanssa, raamatunhistoria, mytologia ja perinnehirviöt sotketaan yhteen iloisesti; tästä ei puutu kuin hullu kuningas ja Yendorin amuletti sekä pari dinosaurusta jotta kasassa olisi jonkinlainen kökkeyden überpaketti.
Eipä sillä, Sleepy Hollow on kuitenkin ihan kelpo viihdettä ilman ylimääräistä väkivallalla tai pornolla mässäilyä. Vetoaa varmasti laajaan yleisöön, mutta alkuperäinen idea ei voi kantaa kahta tuotantokautta pidempään.
