Gabe Walker ja Hal Tucker ovat ylimmät ystävykset. Lisäksi he ovat metsänvartijoita ja erinomaisia vuorikiipeilijöitä. Tucker jää eräälle huipulle ansaan kokemattoman tyttöystävänsä kanssa, ja Walker sekä muutama muu tulevat hätiin. Valitettavasti välineet pettävät, ja Tuckerin naisystävä tipahtaa satoja metrejä alaspäin. Walker kokee tästä syyllisyyttä ja pakenee kaupunkiin. Jonkin ajan päästä mies palailee pakkaamaan kamojaan, ja joutuu keskelle vuoristossa tapahtuvaa panttivankidraamaa (krhm…), jossa piippuun tuijottelevat hän itse ja yhä vieläkin vihainen Tucker. Aseiden toisessa päässä taas heiluu joukko vihaisia roistoja, jotka rämähtivät lentokoneellaan kalliovuorille ryöstettyään toisesta lentokoneesta (krhm…) 100 miljoonaa. dollaria.
On vaikea ymmärtää, mikä Cliffhangerissä viehättää. Kässäri on varsin ennalta-arvattava, näyttelijäsuoritukset tönkköjä ja pläjäys on täynnä epärealistisuuksia. Silti filkka on pakko katsoa jokaisella näköradiokierroksella, ja niitähän on paljon. Pläjäys kun uusitaan yleensä ainakin kolme kertaa vuodessa. Ehkä koukku on se suorastaan sympaattinen poikamaisuus, joka leffasta paistaa. Renny, poikamme maailmalla, on saanut rahaa tuhlattavakseen ja tähtinäyttelijöitä kameran eteen. Miehellä ei selvästi ole päällimmäisenä ollut raha mielessä, kyllä hemmo on ihan oikeasti välittänyt aiheestaan. Slykin on taas vedossa, ja sehän tarkoittaa lähes poikkeuksetta menevää viihdettä. Naama vääntyy tuskaiseen irvistykseen ja hiki tulee pintaan, vaikka sitten T-paidassa kahdenkymmenen asteen pakkasessa, lumisateessa kalliovuorilla, kun radiotkin jäätyvät rikki.
Cliffhanger on viihdyttävä leffa. Mistään elokuvahistorian merkkiteoksesta ei voida puhua, mutta kyllä Klifhänkeri varsin menevä actionpaketti on. Ja kestää vielä monta katselukertaa. Aivot nollille, kieli tukevasti poskeen ja Sylttyä kehiin.
