Näin laulaa kamppailulajeja harrastava soitinyhtye Dragon Sound elokuvassa Miami Connection. On vuosi 1987, ja moottoripyörillä ajavat ninjat käyvät huumekauppaa Floridan kaduilla. Siinä samalla Dragon Soundin porukoilla tulee kärhämää tämän huumejengin kanssa, ja tästä koko elokuvan juoni alkaa rullaamaan päättömästi eteenpäin. Elokuvassa on myös hulvaton sivujuoni, missä Dragon Soundin kosketinsoittaja Jim yrittää löytää hänen vuosia kateissa olleen isänsä. Draamaakin elokuvaan on siis yritetty ujuttaa, mutta tästä ”draamasta” tulee lopulta aivan hulvatonta viihdettä, ja hyvä niin.
Miami Connection ei julkaisunsa aikaan herättänyt kovinkaan paljoa huomiota. Elokuvan ohjannut, käsikirjoittanut sekä siinä myös näytellyt Y.K. Kim joutui siis pettymään pahasti elokuvan ensi-illan aikaan. Kului vuosia, kunnes Drafthouse Films kaivoi tämän helmen kuolleista ja entisöi vanhan filmiprintin vuonna 2012. Pian internetissä sana alkoi levitä tästä vähintäänkin mielenkiintoisesta elokuvasta, ja loppu onkin historiaa.
“I didn’t know you had a father, I thought we are all orphans.”Elokuvan näyttelijäkaarti koostuu pääosin kehnoista amatööreistä. Ehkä se onkin lopulta yksi syy siihen miksi Miami Connection on niin viehättävä elokuva. Esimerkiksi Y.K. Kim vie tönkön näyttelemisen aivan uudelle tasolle tässä elokuvassa. Välillä Kimin puheesta saa hädintuskin edes selvää, mutta erittäin hauskaa seurattavaa se on silti. Toinen mieleen jäävä roolisuoritus tulee Jimia näyttelevältä Maurice Smithilta. Varsin kimakan äänen omaava Smith yrittää kovasti näytellä dramaattiset kohtaukset niin hyvin kuin vain voi, mutta eihän siitä mitään tule. Tästä seuraa lisää huutonaurua auheuttavia kohtauksia, mutta ne otetaan ilomielin vastaan. Miami Connectionin näyttelijäkaartin suorituksista paistaa läpi tietynlainen vilpittömyys, ja siksi katsojan onkin helppo naureskella elokuvan viihdyttävälle meiningille.
On olemassa oikeasti huonoja b-leffoja ja on myös niitä erityisiä helmiä. Miami Connection kuuluu kieltämättä tähän jälkimmäiseen ryhmään. Tässä on lähestulkoon kaikkea mitä viihdyttävältä “so bad it’s good” -tyyliseltä elokuvalta voi vaatia: moottoripyörillä ajavia ninjoja, absurdeja taistelukohtauksia, koomista näyttelemistä, timanttinen soundtrack, jäätävää dialogia, neonvaloja ja kaikkea tältä väliltä. Elokuvan heikko juoni etenee varsin sutjakkaasti eteenpäin, eli suurempia suvantovaiheitakaan Miami Connectionissa ei onneksi ole. Aivot voi siis huoletta heittää narikkaan tämän viihdyttävän b-leffahelmen parissa. Miami Connection on elokuva joka täytyy kokea, ennen kuin sen hienouden voi ymmärtää.
