Mitä saadaan, kun yhdistetään Belgialainen baletti-karateka, Chicago Bullsin puolustaja ja nyrkkeilevä seksisymboli? Ei ainakaan romanttista komediaa, vaan ohjaaja Tsui Harkin Hollywood-debyytti Double Team. Van Dammen viimeiset suuremman budjetin elokuvat saivat loppusilauksensa 90-luvun loppupuolella, kun vanhojen toimintatähtien suosio lähti laskuun. Pikkuhiljaa elokuvamarkkinoille alkoi valua uusia lupauksia, jotka tulisivat saamaan tämän toiminnallisen taakan harteilleen.
Double Team, kuitenkin enteili jo tulevaa. Hong Kong + USA. Uusi ”aalto” toisi mukanaan itämaista tyylikästä näkökulmaa suurempiin tuotantoihin. Siirtymävaiheen ansiosta yhtäkkiä sellaiset nimet kuin Jason Statham ja Keanu Reeves olivat parhaiten tienaavia toimintatähtiä. Muut jäivät videolevityksineen verhon taakse. Verhoja voi silti tänäpäivänä raottaa melko rohkeasti. Parasta viihdettä aivotoiminnan uneliaisuudelle on juurikin tämä teos.
Jack Quinnin (Van Damme) terroristijahdin mentyä perseelleen, ottaa hänet huostaansa salainen, ex-agenteista koostuva yhteisö, jonka tehtävänä anti-terrorismi rajoitetussa, lähes vankilamaisissa olosuhteissa jonkin sortin saarella. Jackin verivihollinen Stavros (Rourke), uhkailee kuitenkin Jackiä tämän vaimon ja syntyvän lapsen ollessa valttikortteinaan. Jack karkaa saarelta ja yhdistää voimansa persoonallisen asekauppiaan, Yazin (Rodman) kanssa. Sitten alkaa paukkua.
Dennis Rodmanin kun laittaa siihen vielä sekoilemaan näiden kahden muun hampparin kanssa, niin menestys on taattu. Ketään miehistöstä ei ole siunattu näyttelijän taidoilla, mutta jätkät saavat silti aikaan aikamoisen show´n. Fyysiset ominaisuudet ja vaikkapa Mickey Rourken elämää nähnyt naama läksyttävät katsojan omaatuntoa niin, että pakko sitä on hymyillä miesten metkuille. Aivot antavat yllättävän äkkiä anteeksi itselleen, sillä ohjauksessa on tyyliä. Toimintaa toteutetaan taivaasta maahan ja mereen kunnioitettavissa määrin, juuri oikealla hetkellä (eli melkein kokoajan). Tekniikan kaverit osaavat hommansa, liekkiä pukkaa melkein joka kolosta.
Toiminnalla ei ole mitään tekemistä kuitenkaan järjen juoksun kanssa. Täytyy silti myöntää, että oli varsin omaperäistä näyttää katsojille mm.vedenalaiset laserit, räjähdyksenkestävät kokis-automaatit, koripallon näköinen laskuvarjo ja kylpyammeesta rakennettu soutulaite. Kuvasto kaikkine epäuskottavuuksineen on kuitenkin huipussaan. Varsinkin kuvauspaikat ansaitsevat kaikessa näyttävyydessään erityisen maininnan. Lopussa, kun lihatiskit viimein kohtaavat, katsoja saa mahdollisuuden nauttia show´sta täysin rinnoin aivot narikan syvyyksissä.
