Kun otetaan kaksi elokuvahistorian tunnetuinta hirviötä, saalistaja ja muukalainen ja pistetään ne ottamaan matsia vastakkain ei lopputulos voi olla edes tyydyttävä, eihän? Näin ainakin kävi vuonna 2004 kun Paul W.S. Anderson -niminen heppu laittoi Alienin ja Predatorin “PG-13” -ikärajalla varustettuun onnettomaan scifi-mättöön. Reilu vuosi Andersonin heikon tekeleen jälkeen enemmänkin visuaalisia tehosteita luomassa olleet Strausen-veljekset Colin ja Greg alkoivat suunnitella uutta AVP-visiota ja mielessä oli heti mikäpä muukaan kuin kunnon “R-rating” mikä tietenkin itsestään selvyys, kun tehdään Alienista ja Predatorista elokuvaa. Tuloksena on syntynyt aivoton, mutta viihdyttävä rymellys.
Strausit saivat lopulta hyväksynnän elokuvan tekemiselle ja Anderson jätettiin kotiinsa katsomaan uutta AVP:tä sormien takaa. Colin ja Greg halusivat luoda hirviöiden taisteluareenaksi tällä kertaa pienen Coloradon kyläkaupungin, joka tuo hieman uutta ainaisille avaruusalukselle, viidakolle tai etelänavalle. Näyttelijöiksi ei saatu ketään superstaraa, jos nyt ei Miami Vice -elokuvan pahista John Ortizsta tai 24-sarjan Reiko Aylesworthia lasketa, kun päärooleissa heiluvat tietenkin aina niinkin ystävälliset Alien ja Predator.
Tarina käynnistyy kun Predatorien aluksessa syntyy hypridi, joka tunnetaan nimellä Predalien, joka listii melkein kaikki aluksessa olevat yhtä lukuunottamatta. Alus suuntaa takaisin maahan, jossa pieni poika ja hänen isänsä ovat metsästysretkellä. Retki päättyy heidän ja muutaman muun kyläläisen kohtalossa Alieneiden istuttamaksi ja pian on täysi kaaos vallalla kun hirviöitä kuhisee joka puolella kaupunkia. Sheriffi Morales (Ortiz) ja Dallas (Pasquale) yrittävät selviytyä pienen ihmisjoukon kanssa ennen kuin on liian myöhäistä ja vielä päälle eversti Stevens (Joy) aikoo pudottaa pienen pommin kylään. Tämän kaupungin tulevaisuus alkaa näyttää tuhotulta, sillä tällä kertaa Predator ei myöskään ystävysty ihmisten kanssa.
Aliens Vs. Predator 2 tarjoaa juuri sitä viihdettä minkälaista sen olisi pitänyt olla jo muutama vuosi sitten. Väkivaltaista, visvaista ja veristä meininkiä riittää, vaikka muille jakaa, joten Suomen K-18 ikäraja ei ole ollenkaan liikaa. Örkkien tappelun keskelle kynäilty tarina jää, kuten odottaa saattaa, melko ohueksi, kuten ihmispolotkin joiden puolesta ei nyt juurikaan jännitä. Strausen veljekset osaavat kyllä luoda muutamia visuaalisesti hienoja kohtauksia, varsinkin hirviöiden finaalimatsi on komeannäköinen, mutta niilläkään ei vielä kokonaisuutta parannetta täysin. Näyttelijät jäävät statisteiksi, vaikka Steven Pasquale ja John Ortiz kohtalaisesti selviävät päärooleista ja Reiko Aylesworth yrittää matkia kehnoin tuloksin Ellen Ripleytä. Tarina suorastaan pyytää Majuri Dutchia ja Ellen Ripleytä pelastajiksi.
Kokonaisuutena Aliens Vs. Predator 2 on kaikista valituksista ja typerästä ideasta huolimatta sujuva gore-pitoinen kolmen staran arvoinen aivot narikkaan -scifi-kauhuelokuva kahden tunnetun hirviön tunteellisesta kohtaamisesta keskellä Coloradoa. Jos tunsit olosi pettyneeksi Andersonin version jälkeen, tämän ei luulisi kylmäksi jättävän, mutta sinua on varoitettu.
nimimerkki: andy
