Perhe ostaa talon jonka musta historia on tiedossa. Edellinen talon isäntä oli pistänyt kylmäksi koko perheen. Lutzin perhe – isä, äiti ja kolme lasta – eivät kuitenkaan välitä vaan ostavat talon huokealla hinnalla. Älyn ylittävät tapahtumat kuitenkin alkavat johdattelemaan vähän muuhun johtopäätökseen.
Vuonna 1979 valmistunut Amityville on tänäpäivänä kauhun klisekokoelma. Se ei varmaankaan ollut sitä reilu 20 vuotta sitten. Siltä osin ajan hammas onkin puraissut pahan lohkon kauhun tehosta. Kuka enää jaksaa säikkyä mustan kissan sähinästä tai itsestään läimivistä ovista?
Leffassa ihmetyttää muiden kuin pääosan esittäjien olemassa olo. Loppujen lopuksi osa porukkaa jää perustelematta, miksi heidät on kirjoitettu mukaan. Ikään kuin vängällä olisi leffaan pitänyt saada syvyyttä, mutta kaikkiaan leffa perustuu vain ja ainoastaan perheen rienaan ja kauhukokoelmaan. Kun viaton kotieläin ja lapset joutuvat vihtahousun kovertamiksi, niin tottakai katsomossa kiertää sympatia-aaltoja ja toive että kaikki päättyisi hyvin. Ohkanen juoni syö pisteitä, mutta asema kauhun edelläkävijänä ja klassikkona palauttaa niitä laariin muutaman.
Amityvilleä voi suositella niille jotka ovat antaneet sielunsa kauhuleffoille. Muille pläjäys toimii vaikka kauhun teemailtana tai kun ohessa kurlataan vauhtia illan viettoon.
Julkaistu DVD on mellevästi tuplalättyinen ja hieno setti sinänsä. Kruununa extroissa on parapsykologian tohtori Hans Holzerin kommenttiraita! Eipä ole aiemmin tullutkaan moista vastaan.
