Billy Wilder on tullut tunnetuksi komedioistaan, mutta hänen toinen elokuvansa, Tie Kairoon, on mieheltä hieman vakavampaa kamaa, vaikka Wilderin tyyliä on tässäkin havaittavissa.
Britit ovat vuonna 1942 hätää kärsimässä Rommelin joukkojen kanssa. Saksalaiset ja italialaiset vyöryvät kohti Kairoa ja Suezia. Taistelussa rykmentistään eroon joutunut korpraali Bramble (Tone) saapuu aavikkovaelluksen jälkeen erääseen hotelliin. Sinne saapuu myös Rommel (von Stroheim) joukkoineen. Bramble alkaa vakoilemaan saksalaisia tekeytyneenä hotellin tarjoilijaksi, joka oli menehtynyt aiemmin pommituksessa, ja joka vakoili saksalaisten laskuun.
Tie Kairoon on Wilderin elokuvaksi yllättävän vakavalla otteella tehty, mutta on tässä jonkun verran hänelle tyypillisiä piirteitä. Dialogi on nasevaa ja huumoriakin on hieman mukana. Myös toisen henkilöllisyyden ottaminen on Wilderin tyylille melko tavanomaista. Jännitystäkin on saatu ihan kivasti mukaan.
Myös hahmogalleria on hieno, vaikkakin aika karrikoitu. Franchot Tonen hahmo on hieman hupsu britti, joka kuitenkin aina pääsee tilanteen tasalle. Hotellin siivooja Mouche (Baxter) on ärhäkkä ja brittejä syvästi vihaava ranskalainen. Akim Tamiroff näyttelee hermoilevaa ja välistä jopa änkyttävää hotellinjohtajaa. Erich von Stroheim ja Peter van Eyck näyttelevät ylimielisiä saksalaisia, jotka ovat kovia komentelemaan. Fortunio Bonanova on puolestaan aarioitta vetelevä hassu italialainen. Hahmojen äärimmilleen vetäminen tekeekin niistä hauskoja.
Loppujen lopuksi Tie Kairoon edustaa toisen maailmansodan aikaista valtavirtaelokuvaa, jonka tarkoitus oli viihdyttää katsojia ja kenties antaa yleisölle toivoa synkkien aikojen keskellä. Pientä propagandaakin on tässä havaittavissa, vaikkei mennäkään mihinkään äärimäisyyksiin.
