Puolalaismestari Krzysztof Kieslowski (1941 – 1996) teki vaikuttavalla urallaan jos jonkinlaisia tutkielmia ihmisyydestä ja moraalikysymyksistä. Näistä teoksista tunnetuin ja yleisesti arvostetuin lienee Dekalog (suomalaisittain Kymmenen käskyä) – Puolan televisiota varten tehty minisarja moraalitarinoista, jota voidaan myös arvostella vajaa kymmentuntisena episodielokuvana. Dekalog pitää sisällään kymmenen hyvin tummansävyistä ja ihailtavan vähäeleisesti kerrottua ihmisläheistä tarinaa, joiden perustana toimii viitteellisesti muuan Raamattu-tekeleessäkin komeilleet kymmenen käskyä. Dekalog oli viimeinen elokuva, jonka Kieslowski sijoitti kokonaan kotimaahansa Puolaan, tämän jälkeen Ranska sai suuren osan Kieslowskin tuotannossa. Episodien nimet ovat Suomessa saaneet muotonsa kymmenen käskyn mukaan, alun perin nimet ovat vain järjestysnumeroita, luonnollisesti puolaksi.
Ensimmäinen käsky (jeden) kertoo 11-vuotiaasta Paweł-pojasta ja hänen Krzysztof-isästään. Heidän elämäänsä säätelee (öh, huippumoderni) tietokone. Pawełin täti on kirkon hommissa ja toivoisi Pawełinkin yhtyvän “harrastukseen”, mutta isältä saadut luistimet kiehtovat niin paljon, ettei aikaa tunnu jäävän muulle. Läheisen lammen jää vetää poikaa puoleensa, mutta ovatko tietokoneen tekemät laskelmat jään lujuudesta uskottavia? Ensimmäinen episodi on muiden tapaan rauhallisesti kerrottu tunnelmapläjäys, jonkalaisia tekisi mieli nähdä useamminkin. Kieslowskin riisuttu ja vähäeleinen tyyli sopii tarinaan kuin sormi nenään. Episodi on aidosti koskettava ja riipaiseva tarina tyhjyydestä ja menetyksestä, sekä siitä miten ulkopuolinen asia (tässä tapauksessa tietokone) voi kontrolloida elämää. Raamatun mukaanhan “sinulla ei saa olla muita jumalia”, mutta silti isällä on uusi ja tyylikäs tietokone alituisen palvonnan kohteena ja pojan uudet luistimet ovat hänen silmissään vähintäänkin jumalaiset.
Toinen käsky (dwa) on tarina vanhemmasta lääkärismiehestä, joka saa yllättävän vieraan. Apua kaipaavan Dorotan aviomies tekee kuolemaa ja tämä on raskaana, eikä lapsi ole miehensä alulle laittama. Jos mies kuolee, Dorota haluaa pitää lapsen jos ei, hän haluaa abortin. Lekuri kokee probleeman ahdistavana, sillä se koskee suoraan elämää ja kuolemaa, eikä hän mielellään leikkisi jumalaa. Symbolinen tarina on kuvauksellisesti upeaa seurattavaa ja tarina on kiehtova ja ajatuksia herättävä. Toinen episodi on erinomainen esimerkki tapauksesta, jossa saa tosissaan etsiä viittausta Raamatun toiseen käskyyn (joka siis kuuluu – “älä turhaan lausu herrasi, sinun jumalasi nimeä”), sillä päällepäin yhteyttä ei huomaa. Onko yhteys vaikkapa siinä, ettei lääkärismiehemme halua leikkiä jumalaa ja ottaa käsiinsä sätkynuken naruja, sitä voi jokainen itse päätellä.
Kolmas käsky (trzy) aloittaa tarinansa joulukirkosta, jossa perheenisä näkee erään naisen silmistä menneisyyteensä. Tarina yksinäisyydestä ja ilottomasta elämästä muistuttaa paikoin hyvinkin selkeästi Taksikuskia. Kuuluuko jouluna muka olla yksin? Kolmas episodi on myös vallan hienoa katseltavaa, vaikkei aivan kahden edellisen tasoa olekaan. “Pyhitä lepopäiväsi” -käsky ei tunnu kolmannen episodin henkilöitä paljoa painavan.
Neljännen käskyn (cztery) keskustana on äitinsä jo vauvana menettänyt Anka, joka on aina ollut isänsä kanssa kuin kaverukset. Isä on säilyttänyt salassa jo vuosikaudet kirjettä, jonka Ankan äiti on Ankalle osoittanut. Kirje sisältää oleellista tietoa Ankan isästä ja kirjeen löydettyään ja luettuaan Anka ei oikein tiedä, mitä tuntea. Neljäs episodi kertoo ikimuistoista tarinaa isä-tytär -suhteesta, joka poikkeaa selkeästi Dekalogin useimmista episodeista, vaikka yhtäläisyyksiäkin on huomattavasti. “Kunnioita vanhempiasi” -käsky tulee tarinan takaa selkeästi esille, mutta on tulkinnanvaraista nostaako sen muuta tarinaa tärkeämmäksi seikaksi.
Viides käsky (pięć) on tuntiin tiivistetty versio Kieslowskin aiemmasta Lyhyt elokuva tappamisesta (Krótki film o zabijaniu) -teoksesta. Episodi tutkii laittoman ja laillisen tappamisen minimaalisia eroja ja pohtii kuolemantuomion tarpeellisuutta. Nuori Jacek tappaa kiihkoissaan raa’asti taksikuskin, josta seuraa vähintään yhtä raaka teloitus. Syvällinen ja rutkasti ajatuksia herättävä tarina vetää todellisesti jalat alta ja pistää hiljaiseksi. Karu, koskettava ja piinaavakin kertomus pitää täydellisesti otteessaan. “Älä tapa”, sanoo Raamattu kaikessa yksinkertaisuudessaan – ja sitä käsittelee Dekalogin viides episodi muihin osiin verrattuna poikkeuksellisen suoraviivaisesti. Onko teloitus koskaan oikeutettua, vaikka olisikin päässyt tapahtumaan raaka ja julma tappo? Puhuttelevaa. Viides episodi on kokonaisuutenaan ehkäpä Dekalogin paras osa.
Kuudes käsky (sześć) on niin ikään tiivistetty versio, tällä kertaa elokuvasta Lyhyt elokuva rakkaudesta (Krótki film o miłości). 19-vuotias Tomek ryhtyy tutkimaan kaukoputkellaan vastakkaisen asunnon kaunista vanhempaa naista. Kieslowskin käsissä Takaikkunan näennäinen “Peeping Tom -asetelma” kohtaa Blue Velvetin seksuaaliset paineet ja pakkomielteet ainutlaatuisen tehokkaalla ja puhuttelevalla tavalla. Lopetus on erilainen kuin pitkässä elokuvassa, eikä tämä aivan sille vertailussa pärjää, sen verran paremmin on pitkässä elokuvassa syvennytty asian ytimeen. Tällaisenaankin Kuudes käsky sijoittuu parhaimpien episodien joukkoon, kokopitkän elokuvan näkemisestä on tosin reilusti hyötyä tietääkseen kaiken oleellisen tapahtumista. Jo aiemmin syntynyt Lyhyt elokuva rakkaudesta sai Dekalogiin päädyttyään teemakseen käskyn “älä tee huorin”.
Seitsemäs käsky (siedem) on pohjimmiltaan tarina perhesiteistä. Majka ei ole mikään Vuoden äiti -palkinnon varma voittaja. Vasta 16-vuotiaana synnyttäneen Majkan äiti, Ewa, on tämän tyttären, Anian, laillinen huoltaja. Anialla ei ole hajuakaan, että Majka on tämän oikea äiti ja Majka haluaa tyttärensä olevan hänelle tytär eikä pikkusisko. Niin hän saa päähänsä viedä Anian mukaan pikku retkelle Ewan nenän alta. Omalaatuinen äiti-tytär-äiti -tarina jättää katsojassaan jotenkin selittämättömän tyhjän olotilan ja vetää tosissaan hiljaiseksi. “Älä varasta” -käskyn pohjalta on saatu aikaan vähän erilainen kertomus varastamisesta, tässä tapauksessa äiti varastaa tyttärensä omalta äidiltään, lapsen viralliselta huoltajalta.
Kahdeksas käsky (osiem) kietoo tarinansa “älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi” -käskyn ympärille. Episodi kertoo puolalasiamerikkalaisesta naisesta, joka Jenkeistä Puolaan palattuaan liittyy mukaan etiikkakurssille, jota vetää tuttu kasvo toisen maailmansodan ajoilta. Valhe ja totuuksien kiistäminen ovat päällimmäisenä teemana.
Yhdeksäs käsky (dziewięć) kertoo Romanista ja Hankasta. Roman on impotentti, eikä usko Hankan enää haluavan olla tämän kanssa. Hanka vakuuttelee toista, mutta totuus kyllä selviää Romanille. “Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa” -käsky on käännetty nykyaikaisempaan muotoon, jossa nainen on se pettävä osapuoli. Turhaan sormella osoitteluun ei sorruta, vaikka selväähän se on, ettei Hankan touhut kovin hyväksyttäviä ole, joskin tavallaan ymmärrettäviä. Episodin loppukäänne on ihan oma lukunsa.
Kymmenes käsky (dziesięć) on kertomus veljeksistä, joista toinen on perheellinen mies ja toinen punkrock-yhtyeen nokkamies. Pari vuotta on kulunut veljesten viimetapaamisesta. Isän kuolema tuo kuitenkin veljet yhteen. Pojille perinnöksi jäänyt postimerkkikokoelma lähentää veljien välejä kummasti, sillä kokoelma paljastuu likimain arvokkaimmaksi kokoelmaksi, mitä Puolasta löytyy. Toisin kuin muissa osissa, kymmenes episodi sisältää mustaa huumoria ja taustallakin kuullaan yllättäen punkrockia. Radikaali suunnanvaihdos toimii kuitenkin erittäin hyvin. “Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta” -käsky on miehiltä täysin unholassa kun pelissä on arvokas postimerkkikokoelma.
Vahvat ja erittäin hienot näyttelijäsuoritukset tukevat erinomaisesti esimerkillisesti kirjoitettuja hahmoja. Erityisesti viidennen episodin Miroslaw Baka ja kuudennen Olaf Lubaszenko tekevät hyvin mieleenpainuvaa työtä. Piotr Machalica yhdeksännessä episodissa vetää pakahduttavan hienon roolin. Eikä muissakaan yksinkertaisesti mitään moitittavaa ole. Kieslowski saa näyttelijöistään kaiken mahdollisen tehon irti, eikä oikeastaan parempaa lopputulosta voisi toivoakaan.
Vaikka Dekalog viitteellisesti käsitteleekin kymmentä käskyä, kyse ei todellakaan ole jeesustelusta, mistään hengellisestä tai ylipäänsä mistään uskontoon liittyvästä. Tällainen elämäntapa-ateistikin voi ongelmitta nauttia hienosta tarinasta, eikä tarvitse välissä tuskailla, kuinka “jumalan sanaa” tyrkytetään joka väliin, amerikkalaisuus kun on Dekalogissa kaukana. Eipä olisi Raamatun kymmenen käskyä ilman Kieslowskia pääni sisällä mitään ajatuksia liikkeelle laittanut.
Kokonaisuutenaan Kieslowskin massiivinen (mestari)teos on komeimpia elokuvallisia ilmaisuja, mitä on vastaani tullut. Edesmennyt mestariohjaaja Stanley Kubrick on sanonut Dekalogin olevan ainoa todellinen mestariteos, jonka hän elinajaltaan pystyy nimeämään ja They Shoot Pictures, Don’t They -elokuvasivustokin on nimennyt Dekalogin sadan kaikkien aikojen parhaan elokuvan joukkoon, ja kyseiset kunniamaininnat se toden totta ansaitsee.
Dekalog sisältää harvinaisen laajan tunneskaalan, loistavaa näyttelyä sekä upeita ja ajatuksia herättäviä tarinoita. Kaksi kovaa Krzysztofia, Kieslowski ja Piesiewicz, ovat kynäilleet ainutkertaisen käsikirjoituksen, joka antaa aihetta ajatuksien pyörittämiselle ja puhuttelee samalla. Tarina on monitulkintainen ja symbolinen, josta voi helposti löytää yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä. Kiesowskin vähäpuheiset ja ajatusmaailmaltaan pessimistiset ihmiset muistuttavat läheisesti oman Kaurismäkemme elokuvien henkilöitä. Elämä on lohdutonta Puolassa vielä vuosikymmeniä toisen maailmansodan jälkeenkin. Teemat ovat Dekalogissa universaaleja, joten suurista kulttuurieroista ei Suomeen nähden voida puhua. Vakava, haikea ja tavallaan raskaskin tarina ihmisyyden keskeisimmistä kysymyksistä on toteutettu suurella tunteella. Lopputuloksena on veret seisauttavaa ja hengityksen salpaavaa ajatonta draamaa. Episodien 1-9 sisältämät raukeat musiikit täydentävät tunnelmaa entuudestaan. Jokainen osa on kuin lyhyt elokuva ja jokainen osa on hyvin tärkeä osa kokonaisuutta. Joku episodi ei ole välttämättä yhtä mahtava kuin joku toinen, mutta kokonaisuus iskee kuin useampi tuhat volttia. Dekalog on täydellisyyttä hipova moderni klassikko ja nykyelokuvan tärkeimpiä teoksia, sekä Kieslowskin kenties tärkein työ. Yksi omista suurista suosikeistani.
nimimerkki: The Wolf
