Peräkylän oma chekevara ja pesunkestävä stalinisti, Reima Elo (Jorma Tommila) päättää vetää itsensä hirteen. Homman keskeyttää paikalle saapuva Vladimir (Taisto Reimaluoto) joka lyöttäytyy vanhan kommunistin seuraan ja pääsee seuraamaan aitiopaikalta aatteen edustajan remellystä pähkähullussa maailmassa. Kaikki menee pieleen ja sehän kommunistia korpeaa.
Jari Halosen ohjaama ja Jorma Tommilan kanssa käsikirjoittama [I]Takaisin ryssiin[/I] on tehty pienellä budjetilla ja kyseinen pieni budjetti on käytetty alleviivaten elokuvan halpuutta, sillä tarpeisto on ilmiselvästi pahvia, lavasteet heppoisia rötisköjä ja meno yleisesti ottaen ääritöhkäistä. Kuva on lisäksi epämiellyttävän kellertävä ja muutamat kuvat ovat suorastaan kauniita. Tämä elokuva ei ole pelkästään halvalla tehty ja töhkäinen – [I]Takaisin ryssiin[/I] tietää itsekin olevansa halpa ja töhkäinen leffa ja vielä riemuitsee siitä niin että ripulipaska roiskuu. Lisäksi dialogi on täynnä loistavia letkautuksia ja niissä ne suomen kauneimmat ja monikäyttöisimmät sanat loistavat novan kirkkaudella.
Jorma Tommila on elokuvan päärooli ja Reima Elo ei ole pelkästään dynaaminen ja elävä hahmo – hän on ylinäyttelevän aatefanatismin tragikoominen huipentuma joka on pelkästään vähä-älyinen ja harmiton riesa. Ylinäyttelevän fanatismin taustalla on kuitenkin koko elämää vavahduttava uskonkriisi jonka kanssa hänen on elettävä. Taisto Reimaluoto on [I]straight man[/I] paitsi Jorma Tommilan hullulle kommunistille myös koko elokuvan pähkähulluudelle. Epäkuolleisuuden myötä Vladimirilla on ollut paljon aikaa huomata maailman muutokset ja väsyä ajan loppumattomaan virtaan. Sivuroolit ovat noiden kahden ääripään välissä ja antavat mainiota kontrastia molemmille ukoille. Kokonaisuutena näyttelijät tässä elokuvassa ovat loistavia ja vähempää ei voi odottaa.
Tästä elokuvasta voi olla montaa mieltä, sillä se on kiistatta töhkäinen ja yliampuva, mutta se on myös herkkä ja itseironisen rehellinen kuvaus aatteen lopusta ja sen ylläpitäjien halusta/haluttomuudesta ymmärtää muuttuvaa maailmaa. Lyhyesti sanoen [I]Takaisin ryssiin[/I] on elokuva jonka voi määrittää binääriasteikolla, sillä tämä elokuva on joko kamalinta ripulimössöä mikä on elokuvaksi muodostettu [B]tai[/B] ajattoman nerokas tragikomedia. Allekirjoittaneelle tämä on tragikomedian mestariteos jonka jokainen kuva on siinä koska sen pitää olla siinä.
