Tappeluhan on se jääkiekon syvin juju, senhän todisti jo Lämärikin aikoinaan. Disney oli tehnyt megahitin vuonna 1992 nimeltä Mestarit, alkuperäisnimeltään The Mighty Ducks, jonka nimen Disney antoi seuraavana vuonna ostamalleen jääkiekkojoukkuelle. Tämä Mestarien ensimmäinen jatko-osa yrittää törkeästi väittää, että jääkiekon pohjimmainen tarjoitus löytyisi hyvästä joukkuehengestä ja hauskanpidosta. Hah.
Ensimmäisen Mestarit -elokuvan olen nähnyt joskus kauan sitten eikä muistikuvani ole kovin selkeät, mutta eipä se haitannut tämän seuraamista. Ekassa leffassa tiukkapipoinen lakimies Gordon Bombay (Estevez) valmensi hulivili luuserijunnujen vallitsemasta joukkueesta Amerikan mestareita omassa sarjassaan. Nyt kun Amerikan mestaruus on hallussa, niin oli aika valloittaa koko maailma. Bombay pelaa jääkiekkoa vakavissaan ja on melkein pääsemässä NHL:ään, kunnes hän loukkaa itsensä. Mighty Ducks -joukkue tarvitsee valmentajan ja vähän ulkopuolista vahvistusta, niin he voivat lähteä pelaamaan Hyvän tahdon junioreiden MM-kisoihin. Bombay palkataan valmentajaksi, onhan hänellä yllin kyllin luppoaikaa kun ei voi mennä itse jäälle pelaamaan. Isompi yhtiö sponsoroi heidän matkansa ja välineensä. Kyllä elämä hymyilee.
Rahanhan takia jääkiekkoa pelataan ja väkivallan vuoksi katsotaan. Raha tuo kuitenkin pissiä pelaajien sekä jopa itse pääjehun, valmentaja Bombayn, päähän. Voi ei! Joukkueella alkaa mennä huonosti ja hirvittäviä hormonihirviökakaroita sisältävä Islannin joukkue alkaa pärjätä Jenkkien junnuja paremmin. Pian Bombay tulee kuitenkin järkiinsä ja sentimentaalisten renkutusten soidessa taustalla Mestarit alkavat taas hiljalleen nousta.
Mestarit 2 on inhottavan siirappinen ja todella ennalta arvattava. Sen ajatusmaailma on lähes rasistinen ja melkein jokaisessa kohtauksessa on mukana joku typerä klisee. Henkilöhahmoja on liikaa, joukkueen jäsenet hukkuvat toistensa jalkoihin ja aikuisista päähenkilöistäkin saadaan vain pintaraapaisut. Leffan tarkoitus tuskin on olla mitään syvällistä henkilökeskeistä draamaa, vaan pelkkää vauhdikasta viihdettä. Mutta kun juttu tuntuu niin tutulta, niin eipä siitä voi nauttia. Toki jääkiekosta innostuneet lapsukaiset saavat leffasta vaikka mitä irti ja pitävät tätä ykköisen veroisena mestariteoksena, mutta iän myötä tullut kokemus saa vihaamaan tällaista roskaa, joka aliarvioi täysin katsojaansa. Koko ajan kirkkaana paistava amerikkalaisuus häiritsee pahasti ja tässä onkin kieltämättä mukana pientä propagandan makua. Näyttelijät ovat joko keskinkertaisia tai sitten täysin surkeita.
Jatko-osat tehdään melkein aina rahan vuoksi ja rahan vuoksi tehty elokuva sapettaa minua. Mestarit 2 tuntuukin nopeasti kyhätyltä jatkikselta, jonka avulla saadaan lypsettyä typerien katsojien rahat. Ulkokuori on ihan sitä puhdasta Disney-laatua, eihän tältä tuotantoyhtiöltä rahaa puutu, ja juttu sisältää sopivan annoksen huumoria, toimintaa, jännitystä, seikkailua ja romantiikkaa, joten kaikille pitäisi löytyä jotakin. Varman päälle pelattua viihdettä. Nättiulkokuori riittää, sisällöllä ei niin väliä. Elokuva ei enää ole taidetta, vain tapa ansaita helposti rahaa.
En ole itse koskaan pitänyt jääkiekosta lajina, mutta jäähallista ja pelin ilmapiirissä on tunnelmaa, jota Mestarit 2 osaa kuitenkin käyttää hyvin edukseen, minkä vuoksi tämän katselee loppuun saakka, vaikka välillä olikin sellainen “miksi oikein katson tällaista skeidaa?” -olo. Pitäisi varmaan hiljalleen jättää nämä lapsuuden suosikit rauhaan, kun nämä kerran aiheuttavat nykyisin vain ikäviä tunteita. Suosittelen näyttämään tämän propagandatarkoituksessa jääkiekkojuonioreille, noin 6-12-vuotiaille ja aika varmasti toimii. Jääkiekkohan on se laji, jossa täällä Suomessa vanhemmat ovat erittäin hermona lastensa suoritusten vuoksi ja tällainen hehkuttava meininki saisi varmasti noin nuoriin pelaajiin uutta puhtia. Vinkkiä siis valmentajille.
