Elokuva heijastaa aina aikaansa. Supervaltojen välisen Kylmän Sodan aikana oli selvä että Neuvostoliitosta tuli roistoja. Sitten tuli [I]perestroika[/I] ja [I]glasnost[/I], välit alkoivat lämmetä (muuallakin kuin avaruudessa) ja yhtäkkiä periamerikkalaisin genre voi ottaa sankarikseen miliisin. Ohjauksesta vastaa kuitenkin äksön-ammattilainen Walter Hill ja em. miliisinä resuaa The Governorator.
Moskovassa (levein) hartiavoimin urakoiva kapteeni Danko (Arnold Schwarzenegger) jäljittää gruusialaista Viktor Rostaa (Ed O’Ross) ja tämä on huumeita kauppaava roisto. Rosta kuitenkin vaihtaa maisemaa kapitalismin ihmemaahan, Chicagoon ja Danko menee perässä virallisella luvalla. Perillä paikallinen huume-etsivä Art Ridzik (James Belushi) saa miliisin riesakseen ja ideologisista lähtökohdista huolimatta lainvalvoja on kaikkialla lainvalvoja ja he ottavat kiinni roistoja. Genre ei anna käsikirjoitukselle paljoa liikkumavaraa eikä Walter Hill edes yritä saada leffaa eroamaan suuresta action-massasta. Se ei kuitenkaan ole tarpeellista, sillä kaikkine kliseineenkin [I]Red Heat[/I] on aika viihdyttävä paketti. Dialogissa naljaillaan urakalla ja päähenkilöiden välillä on luonnollisesti kontrastia. Juoni vaatii myös sen pakollisen Cat Manzettin (Gina Gershon) joka antaa silmäruokaa ja huonon asenteen.
The Governorator surffaa klassisten mäiskeleffojen aallonharjalla ja Ivan Danko on juuri sitä. Paksu aksentti (nyt sille on tekosyy), kivipatsaan jäyhä olemus, mieletön käsihaupitsi ja napakan sarkastiset kommentit ovat ainekset joista muodostuu [I]straight man[/I] koko leffaan. Jäyhyyden lisäksi Danko pelaa shakkia ja hänellä on papukaija. James Belushi on Chicagon jepari jonka persoona ei miellytä komisario Donnellya (Peter Boyle) ollenkaan ja niin muodostuu kinasteleva duo äksön-leffaan. Kinasteluhetkien välillä kursitaan juonta kasaan ja välissä juoni etenee mäiskeen säestyksellä. Genre ja aikakausi tietäen haulilatinki repii oven sytykkeiksi, tuliaseet äänestä päätellen ovat haupitseja ja nyrkitkin mäikivät esiin lihaisia jymäyksiä. Gina Gershon on ehkä ilkeimmän näköinen naisnäyttelijä koskaan ja pystyy aina ruoskimaan kenet tahansa pelkillä sanoilla. Ed O’Ross on aika rujo naamasta ja gruusialaisroisto on paitsi klassisen ahne myös ideologiaa toteuttava kelmi jolle ihmishenki ei ole minkään arvoinen.
Meininki on hyvä ja ohjauksestakaan ei voi sanoa mitään pahaa. Lähtökohta pois lukien omalaatuisuutta ei mukana ole ja sellaista ei tässä genressä kaivata liiaksi. Lisäksi Allekirjoittaneen huonolla kielitaidolla huomaa että puhuttu Neukkumaan kohtauksien venäjä on aitoa. Mäiskeleffa The Governoratorin kulta-ajalta, mutta täyttä kultaa se ei ole.
