Välillä täytyy vaan todeta että Jukopliste! Tämähän on hyvää settiä! Cobra avaruusseikkailua aikoinaan katsoessani pääni pyöri välistä kuin tennismatsissa hekotellen ko. animen hoopouksille. En osaa arvioida Cobran mainetta tahi merkityksellisyyttä sen tarkemmin nykypäivän näkökulmasta, mutta itselleni tämän näkeminen oli hieno kokemus. Vauhdikasta seikkailua avaruudessa ampuen pahiksia messevän ääniraidan kilistessä taustalla, mikä voisi olla antoisampaa!
Tarinaa teoksessa piisaa rippusen laihanlaisesti, ainakaan DVD-boksin kääntäjät eivät osanneet tätä kuvailla kuin tiettyyn pisteeseen asti. Eipä Cobrasta muuta tarvitse tietää kuin että hän on totaalinen pussy magnet, jonka toinen käsi sattuu olemaan jonkinlainen mahtikanuuna, mikä puolestaan tepsii melkein kaikkiin vihuihin yhdellä lasauksella. Mukana letkeässä menossa erittäin runsaasti vähäpukeisia neitokaisia, möriseviä roistoja ja sellaista läppää, mistä mielensä pahoittaa jokainen Pihtiputaan ympärysseudun mummo.
Mikään edellisestä ei ole vitsiä. Ylivoimainen pyssy luo uloskäynnin vaikka mustan aukon singulariteetista, pakkasen ollessa -50 astetta voi edelleen hengata alusvaatteissa (naisoletetut) ja näin hilpeän dialogin pitäisi toimia ihan virallisesti lääkkeenä masennukseen. Seksuaalisten läppien lisäksi Cobrassa nappaa myös tilannekomiikka, eeppinen ääninäyttely enkä tietenkään voi unohtaa hävyttömän tarttuvaa soundtrackia. Muistan vuosien jälkeen edelleenkin liki täydellisesti mm. sarjan tunnarin. Nykystandardeilla animaatio varmaankin näyttää monien mielestä vähintäänkin jäykältä, mutta onhan Cobrassa nyt enemmän sielua kuin sadassa tusinassa tietokoneanimoituja Karvisia. Omaleimaisia miljöitä piisaa, ne elävät ja hengittävät Cobran mukana.
Jottei pelkäksi kehumiseksi menisi eikä mikään tosiaan ole täydellistä, on Cobran campmausteisella avaruusseikkailulla pari kohtalaista ongelmaa tiellään. Sarjan narratiivi alkaa tietyssä kohtaa toistaa itseään. Luulet jonkin asian olevan niin sanotusti pääjuonta ja hups, eipäs näin ollutkaan. Sinänsä useammissa lyhykäisissä juoniarkeissa ei ole mitään vikaa, puolialastomien beibejen kanssa lykästävästä Cobrasta puhumattakaan, ähky kumminkin iskee vähän ennen loppua ainakin minulle. Toisaalta myös joidenkin konfliktien ratkaisut eivät minua tyydyttäneet ja haahuilu on haahuilua vaikka grogilasi kädessä.
Tiivistyskappaleen paikka. Hilpeän hoopo seikkailu, joka kaiken lisäksi on helposti saatavilla mikäli kiinnostuksesi heräsi. Jo pelkästään tiettyjen paikkojen näkeminen oikeuttaa sarjan katsastamisen, teknologiahelveteissä silmä eritoten lepää. Cobra ei ehkä ole iätön syvällinen mestariteos, joskin pirun rapsakkaa epäkorrektin puolelle sukeltelevaa animeviihdettä. Katsokaa ja nauttikaa, jos kantti kestää. Tunnaria en sitten voi häivyttää päästänne.
