Superbadin ohjannut Greg Mottola jatkaa teini-iän tuskaisen taipaleen kuvauksia itse kirjoittamallaan elokuvallaan Adventureland. Vuoden 2007 kovimpiin naurattajiin kuulunut Superbad lukeutuu 2000-luvun hauskimpiin komedioihin sekä tarkkanäköisimpiin nuorisokuvauksiin. Adventureland jatkaa Superbadin teemoissa ja niiden raikkaassa käsittelytavassa nostalgisin tunnelmin, mutta tällä kertaa kerrontatyyli on enemmän draamallisemmin, vaikka huumoriakaan ei ole tietenkään unohdettu. Vuoteen 1987 vievä filmi kuvaa sitä kesää, joka vetää rajan nuoruusvuosien ja aikuistumisen välille, minkä vuoksi teos sopisi hyvin Superbadin henkiseksi jatko-osaksi.
Adventureland-nimiseen huvipuistoon sijoittuva herkästi tunnelmoiva draamakomedia omaa mukavan rauhallisen kerronnan tahdin. Filmin pääosassa tallustelee Jesse Eisenbergin uskottavasti näyttelemä James Brennan, joka valmistautuu lukiosta hyvillä arvosanoilla. Tiedossa olisi hyvä opiskelupaikka New Yorkissa arvostetussa koulussa, mutta ennen rankkaa ja pitkää opintoputkea James saisi ottaa elämästään kaiken irti päästessään matkalle Eurooppaan parhaiden kavereidensa kanssa. Valitettavasti isukki menettää työpaikkansa, joten valmistumislahjaksi lupailtu Euroopan matka täytyy unohtaa. Jos James haluaa päästä New Yorkiin unelmiensa opiskelupaikkaan, niin hänen olisi pakko tienata rahansa kesätöiden avulla. Kun kaverit hankkivat uusia elämyksi Euroopan upeista maisemista, niin James raataa kämyisessä huvipuistossa. Ikävältä tuntuva kesä muuttuukin korvaamattomaksi kokemukseksi, kun romantikon vikaa omaava herkkä nuorukainen etsii täydellistä rakkautta omasta mielestään epäonnistuneiden suhteiden jälkeen.
Adventureland-puistosta on tehty varsin kotoisalta tuntuva paikka ja siellä työskentelevät nuoret muodostavat mukavan kesäperheen. Leffan huumoripuolesta vastaa hyvin pitkälle Superbadissa toisena poliisisetänä hauskuuttanut Bill Hader, joka tällä kertaa nähdään vaimonsa kanssa Adventurelandia pyörittävänä asialleen omistautuneena huvipuiston johtajana. Vasta parikymppinen Kristen Stewart todistaa huimat kykynsä Jamesin ihastuksen kohteena nimeltä Em, joka työskentelee myös huvipuiston pelipuolella. Stewart on kyllä varsin söpö näky, mutta näyttelijänä myös varsin lahjakas tapaus. Hän ottaa kovia kokeneen ja pinnan alta murskautuneen tytön roolin täysin itselleen. Eisenberg ja Stewart pelaavat hyvin yhteen muodostaen aidonoloisen rakastuneen parin. Molemmat nuoret tähdet ovat parhaillaan tekemässä isoa läpimurtoaan ja ainakin Eisenberg tullaan jossain vaiheessa noteeraamaan vakavasti otettavana näyttelijänä. Toivottavasti Twilight-filmatisoinnit eivät lyö pahaa leimaa Stewartiin ja hän tulee saamaan enemmän draamapitoisempia rooleja. Myös suhteen kuvaaminen ihastumisine kaikkineen vaikuttaa varsin uskottavalta, eikä miltään Hollywood-pintakiillolta.
Muistakaan näyttelijöistä ei pahemmin voi valittaa ja hahmoista löytyy yllättävääkin syvyyttä. Ryan Reynoldsin roolihahmo on mainitsemisen arvoinen, sillä tälle ei-niin-erikoiselle näyttelijälle on löydetty vihdoinkin täysin sopiva rooli. Reynolds on muita puiston työntekijöitä vanhempi huoltomies, joka luo itselleen salaperäistä imagoa rock-piireihin nivoutuvalla legendalla. Surullisia piirteitä omaavaa hahmoa ihannoivat puiston nuoret kesätyöntekijät hänen coolin olemuksensa vuoksi. Reynolds on omiaan tähän rooliin saavutettuaan jo yli kolmenkymmenen vuoden iän, mutta hänet tullaan aina muistamaan juhlivien teinien osistaan, kuten elokuvista Waiting… ja Van Wilder. Siinä mielessä tämän elokuvan tarjoama hahmo on iskevä välietappi Reynoldsin yhä pienessä nousussa olevalle uralle.
Vaikka kokonaisuus sisältää paljon tyypillistä teinileffakamaa pilven poltteluista kaljakekkereihin, niin sen kompromissittomat henkilöhahmot tekevät siitä massasta edukseen erottuvan. Loistava soundtrack sopii hyvin yhteen Mottolan rauhallisen kerronnan kanssa ja 1980-luvun kuvaus tuo vielä oman nostalgisen lisänsä tähän tunnelmapalaan. Tällaisen elokuvan ei olekaan tarkoitus luoda mitään uutta, vaan kertoa rehellisesti aikuiseksi kasvamisen paskamaisuudesta. Alhaista ja helppoa huumoria kartetaan luoden originellilta tuntuva leffa, joka on kuitenkin samalla turvallisen tutunoloinen. Lämminhenkinen ja mukava Adventureland onnistuu lopulta tavoitteissaan sen verran hyvin, että sitä on pakko suositella. Kerronnan hidas tahti voi tuntua välillä vähän liian hitaalta ja ytimekkäämmänkin olisi kokonaisuudesta saanut. Rönsyilevät juonipätkät tuovat kuitenkin pläjäykselle sitä kuuluisaa “elämänmakuisuutta”. Hieman keskitason yläpuolelle noustaan ja kevyttä draamaa etsiskeleville luvassa on mukava elokuvatuokio. “Teinielokuva”-genren ei kannata antaa hämätä, sillä myös vanhemmat katsojat varmasti nauttivat “aikuismaisen” käsittelytavan ansiosta. Tällaisia pieniä elokuvia tarvitaan!
